keskiviikko 1. tammikuuta 2014

2014

Uusi vuosi. Muistutus jälleen ajan rajallisuudesta. Seuraava vuosi on parempi kuin aikaisempi, sanotaan aina. Toivon tosiaan, että tuo on totta. Jos se, mitä pidemmäksi elämme, tuo meille onnea, otan sen toki vastaan täysin rinnoin. Tuskin onnellisuus kuitenkaan löytyy ilman työtä, jotain muutosta. Ihmiset tykkäävät tehdä lupauksia asioista, joita aikovat saada aikaan ensi vuonna, useinkaan niitä toteuttamatta täysin; sehän on vain perinne. Ei luvata tosissaan, omalle itselleen, vaan jollekulle muulle.

Viime vuonna onnistuin jättämään huonoja tapoja pois, poistamaan elämästäni itselleni haitallisia ihmisiä ja muuttamaan ajatusprosessejani terveellisempään suuntaan. Ehkä pitäisi tehdä jonkinlainen lupaus liittyen noiden onnistumisten jatkoksi: Älä alistu ihmisten tahdon alle. Ole itsevarmempi. Kehitä ajatuksiasi. Hoida masennustasi. Helpommin sanottu kuin tehty, tietenkin. Ehkä kuitenkin jo jonkinlainen ajatuksen päässä pyörittely tai ylös kirjaaminen auttavat tuon prosessin aloituksessa. Kenties nyt otan oikeasti puheeksi jonkun kanssa menneisyyteni, josta en ole kenellekään avautunut.


Tietenkin vuosiluku ja sen vaihtuminen on vain symbolista, jonkinlainen merkittävämpi muistutus siitä, että aika tosiaan kuluu nopeasti. Miksi nuo lupaukset siis pitäisivät uutena vuonna, jos ne eivät ole pitäneet aikaisemminkaan? Kaikki "rantakuntoon 2014" ja muut sellaiset lupaukset ovat turhia, jos ei ole itse niiden takana täysin. Vain muiden hyväksynnän takia toteutettavat lupaukset ampuvat itseään jalkaan, sillä jos motivaatio perustuu muihin ihmisiin, voivat muut ihmiset yhtä helposti aiheuttaa lupauksen rikkomisenkin. Jos ei saakaan hyväksyntää, saattaa jättää nuo elämäntavat ja palata aikaisempiin malleihin.

En usko, että muiden lupausten tekeminen itselleni olisi järkevää. Parempaa elämäntapaa en havittele, eikä minulla ole mitään erityisen huonoja, epäterveellisiä toistuvia käytösmalleja, joita jättää pois, ellei ajatuksia lasketa, ja niitä olenkin jo työstänyt. Toki voisin kannustaa itseäni astumaan enemmän ulos mukavuusalueeltani, mutta tuon lupauksen olen jo kerran tehnyt, eikä se ole juuri edennyt minnekään. "Ole vähemmän tietokoneella", voisin luvata, mutta en usko, että se auttaisi minua, päinvastoin. Pitäisi jatkuvasti keksiä stimulaatiota ympäristöstä, kun verkko tarjoaa sitä hetkessä, ja jos osaa etsiä, voi sen sisältö olla hedelmällistäkin, eikä pelkästään haitallista.

Mitä siis haluaisin tältä vuodelta? Edistystä. Haluaisin kehittyä omien ajatuksieni valtiaaksi, haluaisin haitalliset ajatukset poistettua. Uskallusta. Olen suurten muutosten edessä. Toivottavasti en tee vääriä päätöksiä. Rakkautta. Minulla on tunteita, joita en ole muistaakseni ennen tuntenut, erästä ihmistä kohtaan. Kenties tuo tunne voisi kehittyä joksikin muuksi? Onnellisuutta. Haluan olla iloinen siitä, että olen minä, että tunnen olevani arvoinen, kaikkine huonoine ja hyvine puolineni, epätäydellinen ihminen, mutta täydellisen uniikki yksilö.

En siis toivota lukijoilleni hyvää uutta vuotta, vaan edistyksellistä ja palkitsevaa jatkoa elämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti