Hyvä päivä. Voisin jättää tämän päivän fiilikset tuohon, mutta voisin kai selventääkin, että miksi. Vaikka nukuinkin todella huonosti, oli olo opistolla todella virkeä, tai oikeammin sosiaalinen. Opiskelurytmikin alkaa olla jälleen hanskassa, ja jos kaikki merkit pitävät paikkaansa, tulen valmistumaan tänä keväänä. Ihan oikeasti. Tuo realisoitui tässä hetkessä, kun suunnitelmat ja aikataulutukset varmistuivat. Olen mahdollisesti ensi elo- tai syyskuussa toisella paikkakunnalla, aloittamassa puhtaalta pöydältä elämääni, vaikka eipä siinä pöydässä paljoa puhdistettavaa olekaan. Mielenkiintoisinta onkin, että aloitin blogaamisen juuri noihin aikoihin viime vuonna, jolloin olin epävarma siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta nyt, vuoden kuluttua tuosta päivästä, tulen olemaan toteuttamassa sitä, mitä haluan. Tuntuu hyvältä tietää (tai luulla), mitä tulevaisuudessa haluaa.
Tein tänään uutta ruokaa ensimmäistä kertaa pitkiin, pitkiin aikoihin. Tajusin viikonloppuna, että syön samoja ruokia päivä toisen jälkeen. En kylläkään ole kaivannut mitään uutta, mutta sanotaanhan, että vaihtelu virkistää. Ei se jatkuva makaronin jauhaminen välttämättä mitään kaikista monipuolisinta ruokavaliota noudata. Kaipa olen rutiinien orja tuossakin asiassa, en jaksa käyttää energiaa sen miettimiseen, miten energiani saan.
Ehdotin tapaamista sivulauseessa hänelle, mutta joko hän ei ymmärtänyt vihjaustani tai ei halua nähdä, sillä saamassani vastausviestissä ei ollut mitään mainintaa tuosta asiasta. En tiedä, kuinka suhtautuisin siihen; en tiedä, mitä tuo merkitsee. En kai ole vielä sisäistänyt täysin tuota asiaa, sillä en ole pohjamudissa, demoni kun tykkää ajatella kaikesta vain pahinta. Kaipa romahdus tulee jossain vaiheessa. Pitäisi kai mieluummin kysyä ihan suoraan, ilman kiertelyjä tyyliin "olisin maisemissa". Kenties siten saisin oikean vastauksenkin, positiivisen tai negatiivisen, enkä vain epävarmuutta.
Kuitenkin mieliala on vielä korkealla, ja tuskin se nyt viikolla kauheasti laskee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti