Muistin tänään, miksi aikoinaan menetin toivoni ihmiskunnan suhteen. Tyhmyys, viha ja vallanhalu. Siinä kolme syytä. Kahden ensimmäisen seurauksena sain jälleen turhankin kovan tiputuksen "naiiviuden" pilvilinnoista, joissa elän. Eivät kaikki ihmiset oikeasti ole hyväntahtoisia, vaikka kuinka niin uskoisin tai haluaisin uskoa.
Eksyin tänään tämän tapauksen kommenttipalstalle Ilta-Sanomien Facebook-sivulla, ja en voi muuta sanoa kuin liudan kirosanoja. Ihmiset eivät ajattele yhtään, mitä tekstitse sanovat. En osaa edes kuvailla sitä, miten väärin jotkut osaavat käyttäytyä, miten julmia ihmiset osaavat olla, miten VITUN tyhmiä, miten vanhanaikaisia, miten tuomitsevia, miten paljon ärsyynnyin, kun luin noita kommentteja, joita ihmiset kirjoittelevat täysin estoitta omilla nimillään ja naamoillaan. En tahdo uskoa, että kukaan sanoisi tai edes ajattelisi tuolla samaisella tavalla, jolla ihmiset kommentoivat. En halua. En edes lähde purkamaan joidenkin kommenttien vääryyttä, sillä jotkut niistä olivat niin järjettömiä, että olisi epäeettistä antaa niille yhtään painoarvoa kommentoimalla niitä.
Okei, siinä kaksi ensimmäistä. Viimeinen, vallanhalu, on paljon suurempi asia, ja yhdistettynä noihin kahteen edelliseen ne luovat sellaisen voiman, jota ei voi pysäyttää. Miksi on olemassa sotia? Koska eliitin vallanhalu yhdistettynä manipulaatioon, jonka avulla voidaan perustella peruspertille ja -pirjolle se, miksi on oikein tuhota toisia ihmisiä, saavat aikaan vihaa, ja koska ihmiset eivät osaa kyseenalaistaa, eli ajatella asioita, ei tuota vihaa eikä myöskään eliitin motiiveja missään vaiheessa pohdita sen tarkemmin, vaan mennään massan mukana, yhtenä laumana. Ei ole enää yksilöä, joka ajattelee, vaan yhteisö, joka toimii.
Olin suunnitellut hakevani sellaiselle alalle, joka keskittyisi mahdollisesti siihen, että myös tulevaisuudessa olisi olemassa ihmiselämää tässä universumissa, mutta aloin kyseenalaistaa sen, onko siinä mitään mieltä. Onko järkeä mahdollistaa lisää sotia, vihaa, katkeruutta, kaltoinkohtelua? Onko oikein auttaa tätä lajia selviämään, jos jotkut joutuvat joka tapauksessa kärsimään muiden egosentrisyyden ja epäempaattisuuden takia? Toki, on olemassa paljon ihania ihmisiä, ajattelevia ihmisiä, hyviä ihmisiä, ja haluaisin uskoa, että he ovat hiljainen enemmistö äänekkään vähemmistön varjossa, mutta en ole enää yhtään varma.
Aika jättää meidät jokaisen, mutta mitä oikein jätämme tälle ajalle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti