En pidä itseäni valehtelijana, vaikka kyllähän kaikki joskus puhuvat muunneltua totuutta. Omalla kohdaltani valehtelu kohdistuu ihmisten hyväksynnän hakemiseen. Koska oletan, jokseenkin tyhmästi, että vielä yliopistossa joku välittää siitä, miten toinen menestyy kursseissa, yleensä vähättelen omia tuloksia ja osaamistani, sekä kritisoin lähes kaikkia kursseja turhiksi, huonoiksi tai molemmiksi. Lisäksi usein sanon, että olisi pitänyt mennä ammattikorkeakouluun tai suoraan töihin, eikä tuhlata aikaa akateemisella uralla.
Tuohan on täysin absurdia, tietenkin, ihmiseltä, joka aikoo luultavimmin jatkaa tuolla alalla kenties melko pitkäänkin. Tuo käytös juontanee juurensa jo yläkouluun, jossa hyvää koulumenestystä ja -motivaatiota ei oikein arvostettu, ja itselläni ainakin on lähes poikkeuksetta negatiivinen kuva ihmisistä, jotka yläkoulussa hehkuttivat omia tuloksiaan tai ylipäätään osoittivat olevansa motivoituneita. Pidän ilmeisesti tiukasti kiinni noista opituista rooleista, kun jaksan vielä nytkin jatkaa niitä. En kai vain osaa olla oma itseni kaikissa sosiaalisissa tilanteissa.
Toki "harmittomia" valheita latelee jokainen ainakin jossain vaiheessa elämäänsä. Kenties kuuluisin niistä on "on ollut vähän kiireitä", kun haluaa välttää jonkun ihmisen tapaamisen tai jos ei ole saanut jotakin asiaa aikaiseksi. En kuitenkaan usko, että kukaan empatiakykyinen pystyy kantamaan isoja valheita tuntematta tunnontuskia tai kärsimättä siitä ollenkaan. Tai mistäs minä tiedän. En ole tainnut valehdella kenellekään pitkiin aikoihin, jos kyseessä on jonkin faktan muuttaminen toiseksi. Se ei tule minulle luonnostaan, mistä olen tietysti tyytyväinen. Toisaalta, eipä minulla ole ollut mitään salaisuuksia, joita pitäisi pitää piilossa, jos joku sattuisikin ristikuulustelemaan.
On tietenkin mahdollista, että olen jo niin tottunut viljelemään pieniä epätotuuksia kaikenlaisessa kanssakäymisessä, etten edes itse huomaa sitä, tai vielä pahempaa, pidä niitä valheina. Pelottava ajatus sinänsä. Mitä jos kaikki kommunikaatio perustuukin enemmän tai vähemmän valheisiin? Muistelen kirjoittaneeni tuon lauseen aikaisemmin jossakin postauksessani. Tuo väite saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Jos joku meille läheinen ihminen kysyy mielipidettämme jostakin asiasta, yleensä väritämme hiukan sitä, mitä suusta ulos päästämme. Sehän on normaalia, eikö vain?
Kenties kohteliaisuus onkin valheista yleisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti