Kiirepäivä, pitkästä aikaa. Aktiviteettia ollut niin, ettei ajatustakaan masennuksesta. Mökkihöperyydestä kylläkin. Sen huomaa siitä, että normaali asiointi kaupassa tuo lievän ahdistuksen päälle. Kumma juttu, ei sosiaaliset tilanteet ole ahdistaneet enää kovinkaan pitkiin aikoihin, mutta pidempiaikainen yksinään oleskeleminen ei näemmä tee hyvää sosiaaliselle pääomalle. Pitäisikin pyrkiä siihen, että olisi edes jonkinlaisessa kommunikaatiossa päivittäin, ihan face-to-face, vaikka vain ohimennen. Tietokone toki houkuttelee, kun on niin paljon katsottavaa, mutta osannen vastustaa kiusausta.
Olen oppinut siihen, että aiheet tulevat nykyisin aivan lennosta, mitään miettimättä. En kirjoita enää lapulle, mistä haluaisin kirjoittaa; en tarvitse avainsanaa, josta lähteä rakentamaan postausta. Nykyään vain lähden kirjoittamaan siitä, miten päivä on mennyt, ja kun saa flow'n päälle, niin aihe syntyy itsestään, mikä toki näkyy joissakin kirjoituksissa hajanaisina ajatuksina ja lopputulemien kiireellisyytenä, eli postausten äkillisinä loppumisina. Toisaalta ihan hyvä näinkin, ettei tarvitse suunnitella etukäteen, mitä kirjoittaa, vaan voi antautua lähes ajatuksenvirran omaiseen tilaan.
Tänään tuollaista ei kuitenkaan tullut, kuten aiheesta voi päätellä. Mitään syvällisempää sanottavaa ei ole, varmaankin johtuen siitä, ettei ole ehtinyt olla omissa oloissaan ja miettiä asioita, laittaa päivää kasaan mielessään. Joka tapauksessa olin tänään yhteydessä kaveriin, jonka kanssa välit ovat olleet etääntymään päin, mutta kaipa tuon kasvaneen välimatkan saa kurottua umpeen, tämänpäiväisen kanssakäymisen siivittämänä. Tai sitten ei. Yhtä kaikki olen tyytyväinen.
Elämä maistuu tässä vaiheessa hyvältä, vaikka vasta eilen kirjoitin ahdistuksesta. Pitäisi siis hakea tasapaino aivot narikkaan -stimulaatiosta ja sosiaalisesta kanssakäymisestä, jolloin ehkä saavuttaisi optimaalisen olotilan, jolloin ei ehtisi ahdistua yksinäisyydestä, mutta toisaalta jäisi aikaa myös itselleen, omille ajatuksilleen, muttei masentaville sellaisille. Kenties siinä onkin onnellisuuden salaisuus.
Tasapainossa ulkoisen ja sisäisen maailman välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti