Tänään ei masentanut. Ei yhtään. Olen yllättynyt, sillä en tehnyt tänään mitään produktiivista, enkä käynyt kavereiden tai ystävien luona. Annoin itselleni luvan vain olla, joten nukuin pitkään, katselin vlogeja, luin blogeja, nukuin päiväunet (jonka jälkeen makustelin pöhnäistä olotilaa sängyssä pitkään), kävin kävelyllä ja siinäpä tämä päivä olikin. Kävelyn päätteeksi kävin ostamassa glögiä, mutta tällä kertaa ei tullut erityisen jouluista fiilistä sen aromeista.
Mietiskelin alitajuntaa ja miten se vaikuttaa elämään. Toki huonot kokemukset kasautuvat jonnekin mielen perukoille, jonne ei välttämättä pääse ja josta ne sitten hyökkäilevät tajuntaan toisinaan, mutta enemmän mietin sitä, miten luemme ihmisiä alitajuisesti. Miksi jotkut ihmiset vaikuttavat "hyviltä tyypeiltä" ilman, että edes tunnemme heidät? Kai tuo arviointi tapahtuu lähes silmänräpäyksessä alitajunnassa, ja useimmiten pidämme niistä sitten kiinni ainakin siihen asti, kunnes tutustumme tuohon henkilöön. Ensivaikutelma siis määrää melko paljolti sen, miten käyttäydymme ihmisiä kohtaan, ja myös sen, haluammeko ylipäätään tutustua toiseen.
Kehonkieli ja ulkonäkö ovat tärkeimmät asiat, joista tuo arviointi koostuu, ja tietenkin se, kuinka näemme ne suhteessa itseemme. Uskoisin, että masentuneet ihmiset hakeutuvat alitajuisesti masentuneiden ihmisten puoleen. Kenties ne piirteet näkyvät siis kehonkielessä ja olemuksessa, tai sitten vain pidämme tiukemmin kiinni itsemme kaltaisista ihmisistä kuin hyvin paljon meistä eroavista persoonista. Ainakin omasta ystäväpiiristäni kaikilta löytyy jonkinlaista taustaa tuosta taudinperkeleestä, ja osalta kavereistani myös.
Tuo saattaa päteä myös kumppanin valintaan. Tunnen kaksi pariskuntaa, jonka molemmat osapuolet ovat masentuneita, tai toisesta tiedän varmaksi ja toisen luulen olevan jollakin asteella (ei liene korrektia kysyä). Tietenkin heiltä löytyy muitakin yhteisiä piirteitä, mutta ehkä masennus on ollut alitajuisesti pelissä mukana. Yhdessä mielessä se on hyväkin juttu: ainakin toinen ymmärtää, mitä toinen tuntee, tai on parempi käsitys siitä kuin muilla. Masennus on kuitenkin subjektiivinen juttu, jota toinen ihminen ei pysty näkemään toisen silmin.
Alitajunta toimii ehkä puolustuskeinona ja suodattimena sille, millaisia ihmisiä päästämme lähellemme. Kaikista eniten meitä muistuttaville henkilöille alitajunta antaa luvan tulla lähemmäksi, kun liian erilaiset ihmiset se torjuu. Omassa alitajunnassani on liian paljon huonoja kokemuksia, joten en ilmeisesti osaa päästää ihmisiä lähelle kovin herkästi, kun ystäväpiirini on melko pieni.
Tai sitten en vain ole tavannut paljoa omanlaisia ihmisiäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti