Maistelin tänään glögiä näin ensimmäisen joulukuun päivän kunniaksi ja siitä tuli yllättävän onnellinen olo. Kai sen tuoksu toi mieleen lapsuuden joulut, kun kaikki oli vielä helppoa ja huoletonta. Kuuntelin musiikkia, hörpin juomaa ja luin blogia samalla, kun ulkona lumipyry oli hellittänyt pelkäksi vienoksi sateeksi. Yhtäkkiä teki mieli lähteä ulos kävelylle, fiilistelemään talvea ja ajattelemaan asioita. Matkan puolivälissä tajusin, etten ollut juurikaan ajatellut mitään. Ehkä hyvä niin. Otin vastaan kaikki tuntemukset, mitä kävellessä ilmaantui: Haikeus - lasten riemunkiljahdukset pulkkamäessä veivät takaisin lapsuuteen, toivo - ohijuokseva lenkkeilijätyttö muistutti uutta ihastustani (miten kornia), ylpeys - olen päässyt yli sosiaalisesta ahdistuksesta, kun joskus aiemmin pelkästään vastaantuleva ihminen saattoi saada aikaan ahdistuksen.
En ole juurikaan työskennellyt tänä viikonloppuna.
Eilisen vietin katsellen TV-sarjaa, tänään soittelin kitaraa aika kauan (ajantaju hämärtyi). Ehkä hommat ovat jääneet siksi, koska en ole tuntenut itseäni ahdistuneeksi tai masentuneeksi, koska ei ole ollut tarvetta saada ajatuksia pois huonoilta raiteilta, koska ne eivät niillä ole olleet.
Kenties ajattelu, jota olen niin hehkuttanut, sekä töiden teko ovatkin itselleni vain selviytymiskeinoja, eikä niinkään itselleni luontaisia piirteitä. Ehkä en olekaan "filosofinen" pohdiskelija tai työnarkomaani; ne ovat vain rooleja, jotka astuvat esiin, kun mielialani on alhaalla. Olen vain ollut niin tottunut noihin malleihin, siihen, että masennus on osa minua, pysyvä olotila, aivan kuin osa persoonaani. Ehkä niin ei olekaan. En ole koskaan ollut onnellinen, mutta nyt kun olen tuntenut edes hetkittäisiä onnen tuntemuksia, ovat nuo roolit jääneet taustalle.
Millainen oikeastaan olen sitten, kun (jos) peittoan masennuksen ja saavutan onnellisuuden?
PS. Huomasin jälleen, miten haitallinen kapistus Facebook on. Ei pitäisi seikkailla pitkin toisten profiileja ja verrata itseään heidän kuvajaisiinsa. Sellainen aiheuttaa vain turhaa kateellisuutta ja itseinhoa. Aiempi onnellisuuden tunne hälveni lähes välittömästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti