Kuten odotettua, en selvinnyt luennolle. Koomasin turhankin pitkään, sillä heräsin noin 7 tuntia sitten. Toki kooma rikkoutui muutaman kerran, kun pakotin horkassa itseni syömään jotain, että selviäisin jossain välissä ylöskin, illan aikana kun ei tullut syötyä mitään. Lupasin itselleni kaameassa päänsäryssä etten enää ikinä juo. Kenties tuo tällä kertaa pitää paikkansa, sillä en näe järkeä hukata yhtä päivää lähes kokonaisuudessaan yhden illan vapautuneen hauskanpidon takia. Tai sitten pitää vain rajoittaa alkoholin nauttimista, mikä on itselleni aivan helvetin vaikeaa ilmeisesti, kun ihmiset haluavat tarjota. En kärsinyt morkkiksesta, enkä ole masistellut tänään, mikä on toki positiivista.
Ihmettelen kuitenkin ihmisiä, jotka pystyvät pitämään yllä keskustelua täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. Itse en pysty siihen kuin erikoislaatuisissa tapauksissa, eli kahdenkeskisissä rupatteluissa, joissa molemmat ovat aktiivisia osapuolia. Toki alkoholi auttaa jonkin verran, mutta koen, että silloinkin pystyn olemaan vapautunut vain niiden henkilöiden kanssa, jotka olen aiemmin tavannut. Tämä on tietenkin perin hankala tilanne, sillä sanotaan, että viinanhuuruisissa bileissä tekee uusia tuttavuuksia, mutta omassa tapauksessani se saattaa syventää ennestään tuttuja suhteita, muttei juuri auta ennalta tuntemattomien ihmisten kanssa.
Humalassa oma persoonani ei oikeastaan muutu. Otan enemmän fyysistä kontaktia, saatan olla hieman puheliaampi, mutta muuten olen melko samanlainen, ehkä hieman kovaäänisempi ja verbaalisempi. En tule mitenkään aggressiiviseksi, edes keskustelussa, libidoni ei kasva, enkä tunne oloani kiusaantuneeksi oikeastaan koskaan, kun normaalisti se on melko hallitseva ominaisuus, kun olen tekemisissä uusien piirien kanssa. Jotkut ihmiset muuttuvat hiukan liiaksi, jolloin tunnen oloni tukalaksi. Muuten vapaa ja ymmärtävä persoona saattaa tulla melko ehdottomaksi, kun kehon alkoholipitoisuus kasvaa.
Bileiden jälkeisinä päivinä, kun tapaa niitä ihmisiä, joiden kanssa on viettänyt aikaa, on kaksi moodia: Joko keskustellaan kyseisen illan etenemisestä omilla tahoillaan tai sitten vältellään tapaamista. Tietyllä tavalla, kun on bileissä ollut vapaa ja aktiivinen, tuntuu siltä, että on huijannut ihmisiä luulemaan, että olen jotain muuta kuin olen. Ehkäpä siksi vältän joidenkin ihmisten tapaamista jälkeen päin: En pysty täyttämään sitä roolia, jonka illan aikana otin, joten näen paremmaksi vaihtoehdoksi välttää pettymyksen. Tai sitten pelkään, että olen sanonut jotain äärimmäisen tyhmää.
En tiedä, millaisen moodin otan, kun tapaan tuon sairaalareissulle päätyneen ihmisen seuraavan kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti