Emme ole kovinkaan hyviä näkemään syy-seuraussuhteita, tai ainakin oma pääni tykkää tehdä omat versiot kaikesta kausaliteettiin liittyvästä, varsinkin, kun kyseessä on jokin itseeni liittyvä juttu, omaan egooni kohdistuva asia. Masentuneisuuksissa syy-seuraussuhde kääntyy päälaelleen, ainakin sellaisissa asioissa, joissa itsesyytöksen mahdollisuus on läsnä. Esimerkkinä vaikkapa kaverin kanssa oleminen. Toinen tuntuu poissaolevalta, eikä juurikaan ole aktiivinen keskustelussa. Syytä tuohon ei ole tiedossa, eikä toista välttämättä tunne tarpeeksi hyvin, jotta voisi kysyä. Tällöin saattaa ajautua siihen, että syyttää itseään siitä, että toinen käyttäytyy siten kuin käyttäytyy: Juttuni ovat tylsiä, täysin kommentoimiseen kelpaamattomia.
Tuo malli saattaa olla läsnä myös omassa käytös-ajatus-suhteessa. Ihminen kokee ärsykkeen, ihminen reagoi ärsykkeeseen omien skeemojensa perusteella, ihminen analysoi omaa käytöstään. Tällaisessa malllissa oma käytös vaikuttaa omiin ajatuksiinsa. Käyttäydyinko oikein, tilanteen vaatimalla tavalla, vai teinkö jotakin väärin. Jos tilanne meni hyvin, olemme tyytyväisiä, jos huonosti, teemme seuraavalla kerralla paremmin. Masentunut mieli kääntää asetelman toisin päin. Omat ajatukset alkavatkin vaikuttaa käytökseen yhä enenevässä määrin, kun omaa käytöstä sitten ylianalysoi jälkeen päin. Ylianalysointi johtaa itsesyytökseen: En osaa kommunikoida, koska olen masentunut. Toisaalta, koska en osaa kommunikoida, olen masentunut. Näin luodaan itseään ruokkiva kehä, ylianalysointi johtaa huonoihin ajatuksiin ja huonot ajatukset vääränlaisiin käytöksiin, joita sitten voi ylianalysoida myöhemmin.
Siispä tuo kehä tulisi katkaista, joko ajatuksissa tai käytöksessä. Tulisi käyttäytyä itselle totuudenmukaisemmalla, itselle luontevimmalla tavalla, ja tuntea ylpeyttä siitä, että osaa olla oma itsensä. Helpommin sanottu kuin tehty, tietenkin. Siispä ajatusmallien muuttaminen olisi ensisijaista. Päästä eroon haitallisista ajatuksista, lakata ylianalysoiminen, lopettaa itsesyytös.
Oma itsetuntomme ja itseluottamuksemme rakentuu siihen, millaisena ihmisenä itseämme pidämme ja miten vaikutamme ulkomaailman kanssa. Jos ajattelemme jonkin piirteen määrittelevän meidät huonommaksi ihmiseksi, tulisi noista ajatuksista päästä eroon, tai joissakin tapauksissa päästä piirteistä eroon, jos ne ovat huomattavan haitallisia itselle. Kuitenkaan omaa persoonaa ei pidä piilotella.
Jokainen ansaitsee olla onnellinen omana itsenään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti