Moraali

Ihminen on kykeneväinen sanoinkuvaamattoman pahoihin tekoihin, kun olosuhteet sattuvat olemaan oikeat, vaikka ihminen muuten sattuisi olemaan empaattinen ja eettisesti "puhdas". Ei siis tarvita esimerkiksi narsistista luonnetta tai täyttä tunteettomuutta, jotta pystyy loukkaamaan ihmistä ja joskus tuhoamaan toisen täysin. Ainoa asia, mitä tarvitaan, on "oikeanlaista" (eli vääränlaista, pahantahtoista) ajattelua.


Esimerkiksi koulukiusaaminen tapahtuu ns. "hyväksynnän" takia, siksi, että ihminen kokee, että tekemällä toiselle ihmiselle näin pääsee ylös sosiaalisessa luokassa. Tällöin tuosta "ylenemisestä" tulee itsetarkoitus, ja ajatukset muotoutuvat siten, että ihminen pystyy oikeuttamaan itselleen tuon käytöksen. Kenties kiusaamista ajatellaan harmittomana hauskanpitona, sellaisena, joka ei haavoita ketään, vaikka se voi repiä ihmisen täysin rikkinäiseksi. Varsin vaarallista kiusaamisessa onkin, että se nähdään "kovispiireissä" normina, että niin saa ja tulee tehdä. Näin voi kanssakulkijoiden elosta tulla helvettiä, jopa koko loppuelämäksi.

Astetta äärimmäisemmissä asioissa, kuten kansanmurhissa ja alistamisissa, kysymys on kohteen täydestä dehumanisoinnista: Kyseistä ihmisryhmää ei nähdä inhimillisenä, siispä heitä saa kohdella kuin roskaa. Tässäkin on kysymys tietyllä tavalla ajatusten täydellisestä päälleenkääntämisestä, aivopesusta. Kun empatia kytkeytyy pois valheiden, syyllistämisten ja epäinhimillistämisten takia, on helpompi käyttäytyä moraalittomasti: Minulla on oikeus tehdä näin, koska nuo toiset ovat hirviöitä.

Siispä kaksi piirrettä ajavat moraalittomia tekoja: Ympäristö ja omat ajatukset. Nuo kaksi ovat dynaamisessa vuorovaikutuksessa keskenään. Käyttäytymismallit haetaan ympäristöstä, ja ajatukset muotoillaan niihin. Toisaalta myös ajatukset voivat muotoutua moraalittomiksi, jolloin omaa ympäristöä muokkaamalla saa vahvistusta omille kognitioilleen. Esimerkiksi rikolliset hakeutuvat rikolliseen seuraan, kiusaajat kiusaajien.

Toki moraalisuuden määritelmä on häilyvä. Jotkut vetoavat uskontoon, jotkut biologiaan, jotkut lakiin erottaakseen moraalisen ja moraalittoman käytöksen. Itse näkisin moraalisen käytöksen sellaisena, joka ei vahingoita ja jonka tarkoituksena ei ole vahingoittaa ketään missään muodossa. Toki tuossa määritelmässä on paljon aukkoja: Esimerkiksi ihmisestä A henkilön B huumori voi olla kärkästä ja siksi loukkaavaa, kun B:lle se on normaalia. Onko B:n käytös moraalitonta, kun A loukkaantuu, vaikka se ei ole B:n tarkoitus?


Moraalisuus ajaa ihmiskuntaa eteenpäin ja luo onnellisuutta, ja siksi uskon, että siihen tulee pyrkiä.