42

Jokainen tarvitsee elämälle jonkinlaisen tarkoituksen, sillä se, että millään ei ole merkitystä, on erittäin ahdistusta luova, mutta filosofisesti validi ajatus. Ei yksittäisellä elämällä ole mitään vaikutusta suunnattomaan universumiin ja sen tapahtumiin. Oikeastaan elämän synty maapallolle oli vain kohtalon oikku, ja siksi onkin mielenkiintoista, miksi tuosta on muodostunut niin iso kysymys ihmiskunnalle. Toki se kertoo jotain: ihmiseläin on kehittynyt niin pitkälle, että osaa kyseenalaistaa kaiken, myös sen, miten ja miksi tähän pisteeseen on tultu.


Vaikka elämällä ei olekaan mitään tarkoitusta, ei se silti johda siihen, että ihmiset tekevät moraalittomia asioita vain siksi, että ei ole merkitystä, miten oman lyhyen maallisen vaelluksensa kuluttaa. Ihmisillä kuitenkin on synnynnäinen empatian tunne, jolloin kaikenlainen rikollisuus ei ole vallitseva ihanne. Samoin se, että tajuaa tarkoituksettomuuden sen syvimmässä merkityksessä (tarkoituksettomuuden merkitys?), ei johda välttämättä siihen, että ihminen päättää päivänsä. Joillekin se voi olla helpotus: ei ole pakko tehdä yhtään mitään, sillä elämän jälkeen ei pidetä kirja siitä, kuka on saavuttanut elämän tarkoituksen suurimmassa määrin. Tarkoituksettomuus tarkoittaa siis sitä, että saa itse luoda tarkoituksensa.

Useinkaan elämän tarkoitusta ei edes mieti, sitä vain elää elämäänsä niin kuin näkee parhaaksi. Toki tuon "parhaan" yleensä määrittää yhteiskunta, mutta tietyistä syistäkin, eikä "babylonian orjana" oleminen väistämättä tarkoita vapaudettomuutta.

Itse eksistentialistisen angstin läpikäyneenä ja huonon itsetunnon ja kaiken muun kärsineenä olen saapunut suvantokohtaan. Ennen elämä oli selviytymistä mahdollisimman vähillä arvilla ja opettelemista olemaan sinut itsensä kanssa. Nyttemmin olen asettanut tavoitteekseni tietynlaisen hedonistisuuden: Nauti elämästä niin paljon kuin mahdollista; tee vain niitä asioita, jotka tuovat onnea, eikä vain niitä, jotka tuovat nopean annoksen lyhytkestoista euforiaa; älä astu muiden ihmisten elämään, jos he eivät sitä tahdo. Käytännössä: Elä niin, että olet onnellinen, ja että et tee muita epäonnellisemmaksi. Tietenkään niiden asioiden, jotka tekevät onnelliseksi, löytäminen ei aina ole helppoa, mutta elämä on oppimista.

Käytännössä on helpompaa asettaa mahdollisimman epätarkkoja tavoitteita, sillä esimerkiksi jos ottaa tavoitteekseen kumppanin löytämisen ja parisuhteen ylläpitämisen, saattaa helposti asettaa reunaehtoja onnellisuudelle. "En ole löytänyt kumppania, siispä en voi nauttia elämästä." Toisaalta, jos löytää kumppanin ja parisuhde on edennyt pisteeseen, jossa tietynlainen "mystiikka" on hävinnyt, on tuo ainoa tarkoitus saavutettu, jolloin pitää asettaa aina vain uusia tavoitteita. Yleislinjallisia tarkoituksia on helpompi toteuttaa jatkuvasti. Tietenkään kukaan ei oikeasti lyö lukkoon tarkoitusta omalle elämälleen, tai valitse sitä pitkän punnitsemisen jälkeen, mutta oma psykologia määrää sen jollakin tarkkuudella. Juurikin omia kognitioita muuttamalla pystyy muuttamaan elämän suunnan, sen, millä löytää tarkoituksen.


Tarkoituksettomuus on vapautta ilman ohjekirjan noudattamista.