Viihdemedia antaa erittäin vääristyneen kuvan oikeastaan kaikesta, mitä siellä julkaistaan. Tänään se iski tajuntaan taas, kun pitkän tauon jälkeen eksyin iltapäivälehtien sivuille. On täydellisiä ihmisiä, upeissa kuvissa, aina edustuskunnossa, ja jos halutaan julkaista kuvia taviksista, on se yleensä laihdutusosiossa, jossa "jälkeen"-kuvassa ihminen on kokenut muodonmuutoksen juurikin noiden tähtien kaltaisiksi. On juttuja elokuvatähdistä, jotka avautuvat menneisyydestään. On poliittisia artikkeleita, joissa kritisoidaan perussuomalaisia.
Kaikessa tuossa näkyy se, että ihmisten huomio ajetaan pois asioista, joilla oikeasti on merkitystä, eli ihmisten ongelmista. Ei haluta kohdata sitä, että joka päivä joku ihminen tekee itsemurhan. Ei haluta nähdä, että joissakin paikoissa eletään jatkuvan terrorin alla. Ei haluta myöntää, että kaikki ei aina mene kuin elokuvissa. Media antaa vain kiiltokuvan "elämästä", ikään kuin kaksiulotteisen hahmon todella monimutkaisesta kolmiulotteisesta oliosta. Miksi? Kaipaavatko ihmiset todellakin turhaa faktaa niiden ihmisten elämästä, joihin ei tule ikinä törmäämään? Haluavatko ihmiset elää illuusiossa, että jos olen tuon ja tuon näköinen ja olen saavuttanut tämän ja tämän elämässäni, tulen olemaan onnellinen?
Yksi asia, mikä myös juolahti mieleen, on se, miten suuret odotukset meillä on parisuhteen ja treffien suhteen. Varsinkin hömppäromanttiset komediat luovat noita turhia kuvia. Tuskin kukaan tietää jo heti ensimmäisillä treffeillä olevansa "tulisesti rakastunut", niin, että euforiaa tihkuu joka hetkestä. Rakkaus ensisilmäyksellä on valheellista, vaikkakin ihastuminen on toisinaan melko vahvakin tunnetila. Usein myös treffitilanne ei mene kuin Strömsössä: Varsinkin ujot ihmiset harvemmin avautuvat täysin tuollaisessa virallisen oloisessa situaatiossa, joten parisuhteen syntyminen vie aikaa, mitä ei välttämättä ymmärrä kaiken propagandan keskellä. Pahimmassa tapauksessa ei uskalleta ottaa enää yhteyttä (kuten minä), kun tilanne ei ollut täysin odotusten mukainen.
Siispä valheelliset odotukset luovat vain ongelmia ja pahaa oloa. Ehkä haluamme uskoa, että oikeassa tilanteessa kaikki nuo odotukset tulevat toteutumaan, joten kun ne eivät toteudu, tiedämme, että treffikumppani oli väärä. Ei haluta kuvitella, että parisuhde tai treffitilanne ovat jotenkin arkisia, vaikka juuri sitähän ne ovat, varsinkin parisuhde, jos se kestää pitkään. Mutta entä sitten, kun tuo kuvio, tuo arkisuus, tuo "epäonnistuminen", toistuu toistumistaan? Masennus, epätoivo; olen täysin epäkelpo. Järkevämpää olisi siis muuttaa odotuksia, eikä ajatella, että sinulle ei ole olemassa sitä oikeata™. Kuitenkin nuo odotukset omaksutaan ympäristöstä, ja jos ympäristö on juuri viihdelehtien kaltainen, ovat ne absurdeja.
Usein emme osaa edes kuvitellakaan, miten paljon se, mitä luemme, vaikuttaa meihin itseemme, meidän omakuvaamme, meidän mielialaamme. Iltapäivälehtien tapauksessa olen itse huomannut mielialani laskevan huomattavasti, vaikka ajattelenkin sen olevan harmitonta viihdettä. Kuitenkin jatkuva alemmuuden tunne iskostetaan meihin juuri noiden sivujen kautta: Emme ikinä voi saavuttaa mitään, mitä nämä henkilöt ovat. Siksipä olemmekin lukijoita, emmekä niitä, joista artikkeleita kirjoitetaan.
Media on loistava työkalu, mutta käytämme sitä itsemme vahingoittamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti