keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Muutos

Tuleeko ihmisen muuttua? Missä tapauksissa se on järkevää tai tarpeellista?

Jos tarkastellaan tilannetta pelkästään yksilön kannalta, on muutos kannattavaa silloin, kun se vaikuttaa kaiken kaikkiaan positiivisesti hänen elämäänsä. En puhu ulkoisista seikoista, kuten siitä, miltä ihminen näyttää, vaan pikemminkin henkisistä. Toki, jotkin ulkoiset seikat voivat vaikuttaa myös henkiseen hyvinvointiin, mutta luulen, että syy-seuraus-suhde on päinvastainen: Sisäinen maailma vaikuttaa enemmän ulkoiseen olemukseen kuin toisin päin.

Mutta onko yksilön muututtava siksi, koska ympäristön paine on suuri? Toki muutos silloin johtaa positiivisempaan elämään, kun ympäristö suhtautuu suopeasti tuohon yksilöön. Useimmiten kyse on kuitenkin paineen tunteesta, eikä juurikaan paineesta itsestään; tulkitsemme, että jos toimimme tietyllä tavalla tai jos meillä on tiettyjä ominaisuuksia meidät hyväksytään enemmän kuin jos toimisimme vastakkaisella tavalla. Äärimmäisyyksissä tuo on toki totta: Rikollisuutta ei yleensä suvaita.


Siksipä juuri sisäinen muutos on hyödyllisempää kuin ulkoisten seikkojen puinti, vaikkakin juuri henkisen maailman, ajatusten ja prosessien muuttaminen onkin kaikista vaikeinta. Persoonallisuus on melko pysyvä ominaisuus, eikä sitä voi muuttaa, vaikka toisinaan niin kerrotaan. Esimerkiksi ujoutta pidetään luonteenpiirteenä, vaikka mielestäni tuolloin puhutaan introversiosta höystettynä epävarmuudella ja esiintymiskammolla. Kahdesta viimeisimmästä voi päästä eroon lähes kokonaan, kun taas introversio on ja pysyy. Toisinaan taas ujous on synonyymi introversiolle, vaikka näin ei todellakaan ole.

Elämänmuutoksista puhuttaessa tarkoitetaan yleensä terveiden elämäntapojen aloittamista, usein laihdutusta ja haitallisten tapojen karsimista. Pelkkä painonpudotus ei kuitenkaan kadota niitä ajatuksia, joita hautoo päässään. "Olen liian lihava, enkä kelpaa kenellekään, siispä täytyy laihduttaa." Kuitenkin laihdutusprosessin jälkeen huomaakin, että nuo itsesyytöksen ajatukset eivät ole kadonneet minnekään, eikä parisuhdekaan ilmesty kuin tyhjästä tietyn painorajan alittaessa.


Vaikein asia, mitä ihminen voi tehdä, on rakastaa itseään sellaisena kuin on. Muutosta ei tarvita mitenkään muutoin kuin niissä ajatuksissa, jotka elämääsi haittaavat, jotka ajavat mielialan alas. Kun niistä pääsee eroon, tulee elämästä paljon helpompaa ja mielekkäämpää.

Ainakin toivon niin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti