Huumeet / päihteet

Toissapäiväisen OOB-kokemuksen siivittämänä ajauduin ajattelemaan päihtymistä, tai tietoisuuden tason muuntelemista erilaisilla kemikaaleilla. Ravintoa ei yleensä ajatella päihteenä, mutta yhtä hyvin voidaan puhua erilaisten ravintoaineiden vaikutuksesta aivoihin, oli se sitten miten pientä verrattuna kovien huumeiden aiheuttamiin neurologisiin ilmiöihin. Päihtymistä löytyy joka kulttuurista ja alalahkosta; on uskonnollisten piirien harjoittamaa riittejä khateineen ja kannabiksineen, syrjäytyneiden nuorten ahdistuksen purkua Subutexin ja heroiinin avulla, jokaviikonloppuista alkoholin nauttimista ja aamuisen vireystason muuntamista kofeiinin voimalla.


Ihmiset ympäri maailmaa yrittävät saada "pään sekaisin" kemikaaleista, mutta mistä tuo on peräisin? Onko se synnynnäinen tarve; ovatko päihteet avain johonkin sellaiseen aivojen osaan, johon ei selvin päin ole pääsyä? Vai onko se pikemminkin euforian tavoittelua, ahdingon pakoa nautintojen ihmemaahan?

Jos aloitetaan miedoimmilla päihteillä, sokeri ja kofeiini nousevat heti mieleen. Molemmat muuntavat aivotoimintaa, vaikkakin toleranssi on nykyihmisellä harvinaisen suuri, aiheuttavat virkeyttä, aktivoivat mielihyväkeskusta ja ovat addiktoivia. Yhteiskunnan näkökannalta nuo ovat hyödillisiä päihteitä, varsinkin kofeiini, sillä se nostaa tuottavuutta, kun työntekijät ovat vireämpiä kahvitauon jälkeen. Siispä näiden aineiden voidaan nähdä palvelevan lähinnä yhteiskuntaa, ja käyttäjät saavat päivittäisen euforia-annoksen ilman suurempia haittoja. Myös tupakka voitaneen lukea tähän ryhmään, vaikkakin on terveydelle haitallinen, ja täten laskee tuottavuutta tulevaisuudessa.

"Normaaleihin" päihteisiin tultaessa alkoholilla on monopoliasema lähes kaikissa maissa. Näillä päihteillä yhteistä on sosiaalinen ulottuvuus: Yleensä alkoholia keräännytään nauttimaan muiden ihmisten kanssa, ja se muuntaa aivotoimintaa melkoisesti. Oma persoona kokee siirtymän sosiaalisempaan suuntaan, kun estot vähenevät, jolloin siitä on jopa hyötyä joissakin tapauksissa. Tietysti hiprakassa nautinnon tunne on vallitseva, ja harva masentuu nousuhumalassa. Yhteiskunta saa hyvin rahaa ihmisten tarpeesta sosialisoida ja päihtyä (ja kuulua joukkoon), joten alkoholi on sallittua. Myös tupakalla on sosiaalinen ulottuvuus, samoin kuin kofeiinilla, mutta pienemmässä määrin.

Huumeisiin tultaessa yhteiskunta ei ole enää tekijä, ellei huumeidenkäyttöä ajatella täysin anarkistisena, yhteiskunnan vastaisena toimintana, mitä se ei mielestäni ole. Huumausaineet voidaan tietysti luokitella koviin ja vähemmän koviin, mutta yhteinen nimittäjä on merkittävä aivotoiminnan muuttuminen. Ihminen tietyllä tavalla menettää osan persoonastaan, kun on huumeiden vaikutuksen alaisena, jolloin ei voida puhua sosiaalisesta ulottuvuudesta. Toki huumeiden käyttäjät yleensä hengailevat samoissa piireissä, sillä sosiaalinen stigma on suuri, ja ihminen tietysti kaipaa kaltaistensa, itsensä hyväksyvien, seuraa. Motiivina on siis euforian tavoittelu, kenties pakokeinona ahdistavasta henkisestä tilasta.

Uskonnollisissa rituaaleissa huumeilla on ollut tarkoitus luoda yhteys spirituaaliseen maailmaan, kenties tietyllä tavalla itsensä kadottaen, tai avaten uusia ulottuvuuksia sielunmaailmaan. Ehkäpä osa läntisen maailman huumeiden käyttäjistä kuuluu tuohon ryhmään, ilman, että taustalla on minkäänlaista henkistä ahdinkoa. Uskonnollisuuden voinee korvata myös taiteella tai intellektuellilla; kenties huumeet toimivat myös niihin yhtä lailla.

Siispä päihteet palvelevat pääasiassa kolmea tarkoitusta: Nautintoa, sosiaalisuutta ja itsensä kadottamista. Mitä kovemmaksi huumausaine menee, sitä enemmän se nojaa viimeisimpään. Tietenkin tämä pätee, kun tarkastellaan kroonista, pitkään jatkunutta käyttöä, mutta kenties sillä on jotain perää myös kertakäyttäjissä. Tietysti yllä olevat kuvaukset koskevat lähinnä stereotyyppistä käyttäytymistä, ja on tietysti tulkintakysymys, mikä on "kova" huume.

Useimmiten päihteiden käytön syynä lienee juuri nautinto ja rentoutuneisuus, tai illuusio niistä. Kun elämä heittää ulostetta niskaan, voi nauttia makeisia nopean mielihyvän saamiseksi; Kun työhaastattelu ahdistaa, voi mennä ulos hermosauhuille ennen koitosta; Kun aamulla ei jaksaisi lähteä täyttämään velvollisuuksia, auttaa kofeiini jaksamaan; Kun rankka viikko on ohi, voi mennä muutamalle lähipubiin, tai pössyttelemään frendien luo.


Ihminen etsii hyvää oloa, ja usein päihteet ovat nopein vaihtoehto.