Nettideitti

Tein sen. Lähetin viestin eräälle mielenkiintoiselta vaikuttavalle henkilölle nettitreffipalstalla. Nyt en tiedä, teinkö oikein.

Olenko huomenna rauniona, jos en saa viestiä takaisin? Tai jos saan, miten osaan elää normaalisti, kun en aikaisemminkaan osannut? Osaanko suhtautua terveemmin kumpaan tahansa tilanteeseen? Uskallanko ottaa selvää?

Tietyllä tapaa koin eräänlaisen valaistumisen kokemuksen. Olen aina pitänyt jonkun arvioimista nettitreffiprofiilin perusteella ikään kuin kriittisenä katselmuksena siitä, kuinka hyvin tulevaisuus tuon henkilön kanssa tulisi sujumaan, vaikka tuo ajatus on aivan väärä. Miksi rakentaa jo kuvia tulevaisuudesta, kun ei ole vielä nykyisyyttäkään? Profiili ei useinkaan kerro kaikkea ihmisen persoonasta, vaan yleensä antaa tiettyjä detaljeja, joiden perusteella rakentaa mosaiikki toisesta ihmisestä.

Mitä esimerkiksi elokuva- tai musiikkimaku merkitsee? Ei juuri mitään muuta kuin sen, minkälaisen elokuvan henkilö valitsee vuokraamosta lauantai-illan ratoksi tai minkälainen musiikki stereoista pauhaa, kun työskentelee tietokoneen ääressä. Miksi siis kerromme tuollaisia asioita? Kai niihin on paljon helpompi tarttua, saada jokin kiinnekohta toisessa ihmisessä.

Tuollaisten asioiden takia viestin lähettäminen on tuntunut lähinnä tulevaisuuden lukkoonlyönniltä, kun pitäisi pikemminkin pystyä suhtautumaan asiaan niin, että ottaa selvää kiintoisilta tuntuvista ihmisistä ja valitsee tarkemman tuttavuuden rakentamisen hänen kanssa, jonka sielunmaisema on samansävyinen. Juuri tuon takia on hyvä pysyä totuudenmukaisena sekä itselleen että vastapuolelle: Jos pyrit miellyttämään toista, muutat osittain omaa kuvaa itsestäsi, jolloin huijaat vastapuolta sekä itseäsi.


Ajatus, että ei kelpaa kenellekään, on siis täysin väärä. Ei pitäisi puhua "kelpaamisesta", sillä se viittaa lähinnä keskinkertaiseen, juuri käyttökelpoiseen, eikä kukaan, kukaan, ole "vain kelvollinen". Terveempi tapa ajatella parisuhdetta, mitä itsekin yritän, on kuin se olisi palapeli. Joudut etsimään oikeaa palaa lukemattomien yksilöiden seasta, mutta joihinkin paloihin toinen sopii paremmin kuin toinen. Tietenkin hiukan yhteensopimattomia paloja voidaan hioa yhteen, tai väljästi yhteensopivia tukea niin, että se kestää, mutta lopulta paras lopputulos tulee siitä, kun palat loksahtavat paikoilleen, ilman kummoisia paineita. Tietenkään täydellinen parisuhde on vain haavekuvitelmaa, eikä epätäydelliseen tyytyminen ole missään nimessä alemmuutta.


Löytäminen ei onnistu ilman etsimistä, eikä etsiminen ilman epäonnistumisia.