Jokin aika sitten törmäsin anoreksiaa käsittelevään blogiin, jossa blogin pitäjä päivitteli joka päivä uusia kuvia laihdutuksensa etenemisestä ja valitti sitä, kuinka lihavalta hän näyttää. Kommenttiosiossa oli huolestuneita kommentteja, ovelia johdatuksia (rasvaakin pitää syödä, jotta laihtuu), joitakin ihailevia huomioita toisilta anorektikoilta, ja sitten ne kaikista pahimmat: "Mikä ***** sinua vaivaa kun et syö? Söisit nyt."
Tuollaiset kärkkäät kommentit voivat toki joissain tapauksissa herättää henkilön ajattelemaan motiivejaan, mutta sellaiset lienevät harvassa. Oikeastaan ihmisillä, jotka tuollaisia kommentteja kirjoittavat (kuten ei välttämättä minullakaan), ole minkäänlaista käsitystä siitä, mitä anoreksia itse asiassa on. Kuitenkin olettaisin, että anoreksia ei parane pelkästään syömällä, kuten ei masennuskaan "menemällä ihmisten ilmoille hymy suupielessä", kuten jotkut kuvittelevat.
Jos pidetään tuo yllä oleva kuvitteellinen linja, jalan murtuminen paranee vain vetämällä buranaa naamariin niin, että kipu häviää. Ei oireiden hoitaminen ja niiden katoaminen tarkoita, että sairaus on poissa. Joillekin ihmisille on erittäin vaikea ymmärtää, että tuo sama pätee mielenterveydellisiin ongelmiin. Jos masentunut henkilö lopettaa viiltelyn, ei se tarkoita, että masennus on selätetty, eikä pakko-oireiden häviäminen merkitse neuroosin katoamista.
Siispä oireita hoitamalla voidaan helpottaa henkilön elämää niin, että itse sairauden, sen aiheuttajien poistaminen, tulee helpommaksi. Kirurgiaa vaativa toimenpide voidaan toteuttaa vain, jos henkilön kivut poistetaan nukutuksella tai puuduttamalla. Samoin masennuslääkkeet muuttavat ihmisen aivokemiaa siten, että oireet eivät tule ylivoimaisiksi, että jaksaa käsitellä pään sisällä olevaa sotkua, jolloin on helpompaa muuttaa ajatusprosesseja parempaan suuntaan.
Tietenkään ei voida olettaa, että kaikki ihmiset pystyisivät samaistumaan mielen sairauksiin, että he pystyisivät ymmärtämään niitä sairastavien mielenliikkeitä. Tästä hyvänä esimerkkinä status Facebookissa: "Kaverini" teki statuspäivityksen, jossa luki "Masentaa", jolloin kommentteihin tuli "Pitää vaan ajatella positiivisesti". Tietysti halu auttaa on suuri, mutta tuo on oikeastaan turhin neuvo, jonka voi antaa masentuneelle. Hän ei pysty ajattelemaan positiivisesti, kuten neliraajahalvaantunut ei pysty kävelemään, vaikka kuinka kehottaisit. Anoreksia menee vieläkin syvemmälle tasolle: syöminen on täysin sodassa anorektikon ajatusmaailman kanssa, joten syömään kehottaminen ei ole vain turhaa, vaan myös mieletöntä hänen mielestään.
Mielenterveyden häiriöt ovat yllättävän yleisiä, mutta silti todellinen tabu. Koska niistä ei puhuta, ihmisillä on melkoinen määrä väärinkäsityksiä kaikista niistä. Masennus on heikkoutta, bulimia turhamaisuutta, skitsofrenia hulluutta. Koska tuollaisia käsityksiä on edelleen olemassa, on psykologilla käymisen kynnys moninkertainen lääkäriin verrattuna. Leimautumisen pelko on suuri, jolloin jää yksin sairautensa kanssa, sen nakertaessa pois viimeisetkin terveyden rippeet.
Sellaista ei kukaan ansaitse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti