Elämä on täynnä tilaisuuksia, sanotaan, pitää vain osata ottaa niistä kiinni. Allekirjoitan tuon lauseen suuressa määrin. Pari sanaa jossakin asiayhteydessä voi muuttaa tulevaisuuden, kun juuri nuo sanat avaavat tilaisuuden oven ja pääset astumaan täysin uuteen maailmaan, jossa et ole ennen käynyt. Joskus tuollaiset sattuvat aivan vahingossa; jos olet tietyssä paikassa tiettyyn aikaan, voi tilanne olla täysin erilainen kuin jos olisit saapunut tuohon avaruuden koordinaatteihin pari minuuttia myöhemmin.
Itse olen aina pitänyt ajattelusta, että ehkä jokin mystillinen voima ohjaisi ihmisten välisiä kohtaamisia edes pienessä määrin. Jos yhtäkkiä saat päähäsi lähteä käymään kirjaston musiikkiosaston jazz-hyllyllä, ja tapaat tuolloin tuttavuuden, joka muuttaa elämäsi suunnan täysin, on luonnollista ajatella, että se tapahtui kohtalon ohjaamana. Tietenkään en usko tuollaisen luonnonvoiman olemassaoloon, mutta siltikin: ajatus siitä on miellyttävä.
Kuitenkin elämä on osaksi juurikin "opportunistista" peliä. Jos osaa ottaa tilanteista kiinni, on luultavasti tiellä menestykseen. Jos taas kammoaa uusia asioita, on vaikeaa edetä. Varsinkin ujoille ihmisille oman mukavuusalueensa ulkopuolelle astuminen, jos se tarkoittaa täysin uusia sosiaalisia tilanteita, voi olla varsin ahdistavaa. Kuitenkin "asioilla on tapana järjestyä", ja jo se, että on uskaltanut tehdä jotain, voi johtaa mukavuusalueen laajenemiseen.
Ihminen on taipuvainen rutiiniin, päivittäisen elämän muuttumattomuuteen, jolloin tilaisuuksia ei välttämättä synny. Uskoisin, että pienikin siirtymä tottumuksista on hedelmällistä: pitkästä aikaa yksinäisellä kävelyllä käynti, uusi ruokalaji tai keskustelun aloittaminen lounasravintolassa jonkun yksinään istuvan kanssa ovat kaikki asioita, joita ei välttämättä tule edes ajatelleeksi. Kuitenkin aika on rajoitettua, ja siltikin luotamme eniten arkielämän tuomaan turvallisuuteen, kun voisimme toisinaan antautua seikkailulle.
Tietenkin on hyvä, jos osaa nauttia harmaasta arjesta, eikä tarvitse koko ajan uusia ärsykkeitä pysyäkseen terveenä. Jokaisen päivän voi kuitenkin tehdä juhlalliseksi palkitsemalla itseään, vaikkapa kupillisella kahvia tai hyvän elokuvan katsomisella.
Usein unohdamme sen, miten tärkeitä olemmekaan, vaikkakin vain hyvin lokaalisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti