En ole pystynyt sopeutumaan yliopistoelämässä kahdeksan aamuihin. Ikinä. Huomaan sen taas, kun joutuu heräämään useana päivänä liian aikaisin. Voimat on niin loppu, että kommunikoinnista tulee pintapuolista ja ajatus junnaa paikoillaan. Illalla on sitten niin virkeä olo, että jaksaisi tehdä mitä vain, mutta pitäisi käydä nukkumaan. En edes tiedä, miksi edes yritän aikaisia herätyksiä, kun ei ole mikään välttämättömyys lähteä istumaan luennolle tuohon aikaan. Aivan yhtä hyvin voisin opiskella asiat illalla omin avuin. Niin aionkin jatkossa tehdä, ennen kuin poltan itseni loppuun. Ehkä tuo vaikuttaisi myös mielenterveyteen edullisesti.
Lukiossa vielä "jaksoin" herätä tuohon aikaan, käytännössä siksi, että oli läsnäolopakko. Toki muistelen, että olin aivan yhtä väsynyt silloinkin, ja kenties masentuneempi. Ehkä masentuneisuuden tunne ja väsymys kulkevat käsi kädessä: Masentaa, kun väsyneenä ei jaksa sosialisoida eikä ajatus kulje, jolloin haitallisia ajatuksia ei osaa torjua. Ei osaa ajatella asioita kirkkaasti, kaikilta näkökannoilta.
Olen kokeillut unilääkkeitä (tai nukahtamislääkkeitä), mutta tuntuu, että ne tuovat tokkuraisen olon päivällä. Tosin tokkurainen olen myös, jos olen nukkunut liian vähän, joten vaikutus on plus-miinus nolla. En sitten tiedä, kumpi on parempi: Kemiallinen, normaalipituinen uni vai lyhyempi, luonnollinen uni. Pitäisi tehdä pitempi testi noilla pillereillä, jos tuo tokkuraisuus johtuukin vain "liiasta" unesta. Siispä on kaksi järkevää lähestymistapaa uniongelmaani: Joko nukun pitempään, noiden kahdeksalta alkavien luentojen yli, tai sitten pillereiden avulla menen aiemmin petiin ja herään sitten kahdeksaksi.
Hankalaa on toki, että on jo tottunut vääränlaiseen rytmiin: Olen koonnut illalle kaikki aktiviteetit. En tosin edes tiedä, onko tämä oikeastaan rytmistä kiinni. Niin kauan kuin muistan en ole kyennyt nukkumaan ennen kuin kello lyö 12. Harvinaista on, että töihin piti herätä jo kuudeksi, ja tuolloin samanlaista tokkuraisuutta ei ollut. Toisaalta, silloin tuli liikuttua koko päivän eikä tarvinnut ajatella. Luennoilla pitää jaksaa olla paikoillaan ja keskittyä, ja vapaa-aikoina tehdä vielä lisää opiskelua. Ehkä koko päivän hyppely ei olekaan kuormittavampaa kuin opiskelu.
Puhumattakaan opiskelijabileiden jälkeisistä krapula-aamuluennoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti