Ihmisen käytös on joskus näkyvä tekijä ihmisen sisäisestä maailmasta jollakin hetkellä. Varsinkin suurten tunnekuohujen aikaan on pääteltävissä henkilön mielentilasta jotain, sillä elekieli alitajuntaisesti muuttuu mukailemaan tuota vallitsevaa tilaa. Kuitenkin useimmiten peitämme itsestämme negatiiviset tunteet emmekä juuri paljasta niitä kanssaihmisille tiettyjen sosiaalisten normien takia. Koska emme ole tottuneet siihen, että niitä osoitetaan, emme aina huomaa ihmisten tarpeita, vaikka toinen niistä nonverbaalisesti yrittäisi viestiäkin.
Uusien tuttavuuksien seurassa on lähes mahdotonta sanoa, milloin toisella ei ole kaikki kunnossa, sillä toisesta ei ole muodostunut jotakin standardia, johon verrata hänen käytöstään. Hyvienkään ystävien ahdinkoa ei aina huomaa, vaikka silloin pitäisi olla jo suhteellisen hyvä käsitys toisen tavoista. Masennuksessa pahinta on, että usein tuo olotila on vallitseva, joten on hyvin vaikea huomata, että toisella on paha olla, kun on tottunut siihen, että toinen on "surumielinen persoona". Toki sen pahentuessa oireet voivat toki ilmetä näkyvämminkin.
Pahimmassa tapauksessa masentunut henkilö ei itse koskaan varsinaisesti paljasta sitä toisille, vaikka vastaanottavia henkilöitä, kuulijoita ja tukijoita varmasti löytyisi, sillä tuo tauti itsessään kieltää henkilöä hakemasta apua. Kun itsesyytöksestä ja omasta arvottomuudesta tulee normi, tuntuu, ettei ole oikeutettu apuun, että ansaitsee nuo tuntemukset ja myrkylliset kognitiot. Kuitenkin jokainen ansaitsee voida paremmin, ja jokaiselle on olemassa joku, joka kuuntelee, vaikkei siltä tuntuisi.
Siispä seuraavan kerran, kun joku kysyy "Miten menee?", vastaa rehellisesti. Jos ahdistaa, kerro siitä. Jos masentaa, puhu. Jos on hyvä fiilis, sano se. Parhaimmassa tapauksessa tuo ihminen kuuntelee ja yrittää tukea kykyjensä mukaan. Pahimmassa tapauksessa hän ei osaa suhtautua asiaan, mikä ei tietenkään tarkoita, ettei hän haluaisi auttaa tai että hän ei pidä sinusta. Joillekin ihmisille tuollainen voi tulla puun takaa, ettei toisen käytös siitä millään tavalla kieli, jolloin on hankala äkkiseltään ryhtyä analysoimaan tuota uutta dataa samalla, kun yrittää auttaa. Kuitenkaan hävittävää ei ole, sillä puhuminen auttaa aina.
Tunteet ovat kuitenkin oleellinen osa ihmisyyttä, joten on jokseenkin outoa, että niitä pyritään tukahduttamaan. Kuitenkin tunteiden osoittaminen pitäisi suhteuttaa oikein: Kaupan kassalle tiuskiminen ei ole rakentava tapa purkaa pahaa oloa.
Tulipa laimean oloinen teksti, mutta menköön näin kiireiltana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti