Onnellinen

Olen onnellinen. Vaikkakin luultavasti vain väliaikaisesti, mutta silti. Näitä tunnetiloja tulee liian harvoin.

Vietin siskoni syntymäpäivää tänään, ja tajusin, miten paljon häntä ja kaikkia sisaruksiani rakastankaan. En vain aina osaa näyttää sitä, enkä pidä tarpeeksi yhteyttä heihin, sillä usein tunnen oloni kiusalliseksi äitini lähellä (nuorimmat kun asuvat vielä kotona). Tänään kiusallisuutta ei juuri ollut havaittavissa, mistä olen yllättynyt positiivisesti. Sanoin äidilleni sivulauseessa olevani masentunut, johon hän ei juurikaan reagoinut mitenkään (ehkä hän ei kuullut), ja yhdessä vaiheessa meinasin, meinasin haluta keskustella menneestä. Ehkä se olisi avannut välejämme hiukan. Kuka tietää...


Kuitenkin oli harvinaisen hienoa vain röhnöttää sohvalla katsellen leffaa sisko kainalossani. Kenties läheisyys aktivoi tuon ylitsevuotavan onnellisuuden tunteen jota nyt tunnen. Kämpille palatessani kuitenkin tunsin oloni väsyneeksi, luultavammin sosialisoinnin takia. 


Toiseen asiaan: On harvinaislaatuista, miten paljon yksi katse voi muuttaa ihmistä. Yliopiston käytävää pitkin kävellessäni sain katseen eräältä ihmiseltä. Olen ollut hänen kanssaan samoilla luennoilla jo viime vuodesta asti, mutta vasta nyt huomasin hänen huomaavan minut, aivan kuin ensimmäistä kertaa. Typerää, tiedän, mutta ihastuin tuohon ihmiseen pelkän tuon tapahtuman johdosta. Ehkä tulkitsen tuon eleen väärin, ehkä hänellä ei ole mielenkiintoa minua kohtaan. Pikainen stalkkaus ystävämme Facebookin avustuksella  (säälittävää, tiedän)  paljastaa, että hän luultavasti on sinkku, kun aiemmin oli luultavasti parisuhteessa. Luultavasti. Liian monta muuttujaa. Ensi viikolla saan mahdollisesti tilaisuuden tutustua häneen. Olen optimistinen, vaikka itsevarmuuteni onkin luokkaa kenkä.

Hassua on, että itselläni ei (tietenkään) ollut minkäänlaisia tuntemuksia tuota henkilöä kohtaan, mutta tuollainen aivan arkipäiväinen tapahtuma, silmiinkatsominen (vaikkakin melko pitkä sellainen) voi tuoda tunnepyörremyrskyn näin jälkikäteen, muutaman päivän itämisajalla. Tykkään itsekin pelailla silmäpeliä ihmisten kanssa, siten kun voi havaita ihmisiä, jotka mahdollisesti ovat kiinnostuneita. En tietenkään välttämättä uskaltaisi lähestyä, jos joku vastaisi silmäpeliin (kuten on käynytkin), mutta tuon henkilön kanssa en ole sitä tehnyt. Ikinä. Nyt hän "aloitti" sen, joten olen luonnollisesti aivan sekaisin.

Tänään tuntuu flow olevan sitä luokkaa, että aion kirjoittaa toisen, ehkä huomisen postauksen heti tämän jälkeen.