Viime yön nukahtamislääkekokeilun myötä päädyin sitten siihen, että pillereiden voimalla mennään. Yllättävän nopeavaikutteisia, puolessa tunnissa taju on jo poissa.
Olen miettinyt ilmoittautumista vapaaehtoiseksi työntekijäksi SPR:lle, siellä kun olisi yksi kiinnostava projekti odottamassa lähtölaukausta ja vapaaehtoisia ilmoittautujia. Kynnystekijänä lienee itsellä ajan puute. En vain yksinkertaisesti välttämättä ehtisi opiskella ja tehdä noita juttuja vielä lisäksi. Lisäksi projektiin pitäisi sitoutua pidemmäksi aikaa, enkä tiedä, olenko seudulla vielä ensi lukuvuonna, tai että miten pitkään projekti ylipäätään kestäisi.
Ehkä nuo kuitenkin ovat vain tekosyitä oman jännityksen peittämiseksi, sillä tietenkin uudet sosiaaliset tilanteet jännittävät, varsinkin sellaiset, joissa ei ole ketään tuttua tai edes jotakuta, jonka olisi joskus nähnyt. Tai ei oikeastaan jännitä, vaan se fakta, että tiedän, etten saa sanaa suustani tuollaisissa tilanteissa on harmillista. Toisaalta, eipä kai ylenpalttista suulautta voi olettaakaan kaikista. Persoonaani en voi muuttaa, mutta omista rajoittavista ajatuksista voi luopua. Tiedän, että pienissä ryhmissä osaisin olla luontevasti, mutta tuon projektin osana pitäisi viettää aikaa melko isoissa piireissä, joissa taas jäädyn täysin, joka osaltaan ahdistaa. Kuitenkin lupasin itselleni tarttua uusiin tilaisuuksiin, joten ehkä ilmoittaudun.
Oikeastaan suurin tekijä on varmasti se, että itselleni tulee aina alemmuuskompleksi, kun muut ovat niin sanavalmiita ja yliekstrovertteja. En tiedä miksi, sillä olen sinut oman persoonani kanssa, mutta tuollaiset tilanteet aina aktivoivat tiettyjä ajatuksia, mikä pahimmassa tapauksessa vie mielen alas. Ehkä tuosta kuitenkin pääsisi eroon, kun tarpeeksi viettäisi aikaa oman mukavuusalueensa ulkopuolella. Pitäisi vain muistuttaa itseään siitä, että elämä on lyhyt ja jos ei uskalla uskaltaa, niin elämä saattaa hyvinkin vilahtaa ohi rutiininomaisessa puurtamisessa. Vanhana kaduttaa, kun nuorena ei uskalla.
Tosin tuota ei tietenkään aina tässä hetkessä ymmärrä, ihminen kun on mukavuutta haluava olento.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti