YouTube-videot, joissa "arvostellaan" jotain täysin turhaa, kuten esimerkiksi energiajuomia. Energiajuoma ei tietääkseni ole niin iso sijoitus, että pitäisi pohtia, kannattaako satsata rahaa juuri tuohon merkkiin, vai sittenkin tuohon toiseen, tai jos on, niin ehkäpä rahat kannattaisi ohjata jonnekin muualle. Miksi noita videoita sitten tulee? Ehkäpä kyseessä on keino pitää yhteyttä ihmisiin edes verkon välityksellä, eikä niinkään itse tuotteen arviointi.
Asioiden kerääminen, oli sitten kyseessä levy- tai postimerkkikokoelma. Materian omistaminen ei tuo itselleni minkäänlaista tyydytystä, joten on vaikea asettua ihmisten asemaan, jotka kasaavat kauhean määrän joitakin esineitä, joille sitten pitää ostaa sijoituspaikka, ja noille sijoituspaikoille pitää sitten lopulta löytää isompi asunto. Materia luo tarvetta uudelle materialle.
Rakkaus. En voi väittää koskaan kokeneeni rakkautta, joten ihmiset, jotka tuntevat niin suurta kiintymystä toiseen ihmiseen, että voisivat tehdä ihan mitä vain toisen vuoksi ovat mielestäni etuoikeutettuja ja toisaalta aivan sekaisin. Olisi hienoa löytää oikeasti joku, jota ilman en voisi elää, olettaen tietysti, että tunne on molemminpuolinen; Muutenhan se olisi pelkkää tuskaa.
Se ilmiö, että ihminen sanoo asioita, joita ei tarkoita. Sorrun tähän itsekin joskus, koska pelkään tuomitsemista, mutta on rasittavinta jutella ihmisten kanssa, jotka eivät koskaan sano, mitä ajattelevat, vaan lyövät asian aina leikiksi. Kutsun näitä tosielämän trolleiksi, sillä en näe muuta syytä tuolle kuin se, että he haluavat jonkin reaktion toisesta ihmisestä keinolla millä hyvänsä, tai sitten se, että he eivät uskalla paljastaa omaa minäänsä.
Ilkeät ihmiset. Internetissä törmää niin helposti ihmisiin, jotka jättävät sanoinkuvaamattoman julmia kommentteja blogeihin tai videoihin, ja aina mietin motiivia tuolle käytökselle. En näe, että joku hyötyisi mitään siitä, että jättää kommentin "oot paska, tapa ittes" jonkun tuntemattoman henkilön luettavaksi. Tuollainenhan vain satuttaa toista, enkä haluaisi uskoa, että kukaan saisi kiksejä toisen loukkaamisesta. Toisaalta, maailma on kylmä paikka.
Ihmiset, jotka puuttuvat toisten asioihin. Tietääkseni ei ole yhtä oikeaa tapaa elää, joten ihmettelen niitä, jotka ovat olevinaan löytäneet "tien", jolla saavuttaa täydellinen elämä. En vastuta kasvissyöntiä, uskontoa, kokoomuslaisuutta, tai mitään aatetta (paitsi ääri-sellaisia), mutta en pidä siitä, jos sitä työnnetään toisen kurkusta alas. Tietysti siihen pitää puuttua, jos joku toinen puuttuu toisten asioihin; Nuo kaksi negatoivat toisensa, mikä johtaa tasapainoon.
Valittajat, eli ne ihmiset jotka eivät ole tyytyväisiä mihinkään. Jos jokin asia ärsyttää, voi siitä kertoa kohteliaasti ja perustellen ihmiselle itselleen eikä jättää vihaista tekstiviestiä tai kolumnia paikallislehteen; ehkä silloin saisi jotain aikaan tuossa asiassa.
Ihmisten tuomitseminen. Liittyy jonkin verran kahteen aikaisempaan. Jos ihminen näyttää erilaiselta kuin keskivertovastaantulija, tai puhuu hassulla tavalla, tai elää elämäänsä "epämainstreamisti", ei se tarkoita sitä, että heitä saisi haukkua, että he ovat epäihmisiä. Ennakkoluulot luovat ennakkoluuloja, joten olisi helpompi heittää tuomitseminen romukoppaan ja nähdä ohi kaiken epäoleellisen ja keskittyä ihmiseen itseensä, hänen uniikkiin persoonallisuuteensa.
En tiedä, miksi oikeastaan tein tällaisen, ehkä ideoiden puutteesta, sillä löytäisin tietysti syyt, perimmäiset motiivit noille kaikille asioille, jotka listasin, joten ei voida puhua "ymmärtämättömyydestä", mutta menköön tällaisenaan.
Ainiin, vielä yksi:
Ihmiset, jotka listaavat asioita, joita eivät ymmärrä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti