Olen havainnut, että kaikenlaisessa sosiaalisessa kanssakäymisessä on tietyssä mielessä aina kaksi roolia, jotka voi ottaa: aktiivinen ja passiivinen. Aktiivisen roolin ottaja heittää asoita ja teemoja, joista keskustella, kyselee ja yrittää viedä keskustelua eteenpäin. Passiivinen taas kommentoi toisen ilmi tuomia aiheita, joskus paremmalla ja joskus huonommalla menestyksellä. Tietenkään emme "valitse" roolia, vaan se tapahtuu alitajuisesti, ja usein se voi vaihtua, kun kommunikointi kestää tarpeeksi pitkään. Esimerkiksi hitaasti lämpenevillä ihmisillä, kun keskustelua on käyty tarpeeksi ja/tai kun keskustelukumppani on tullut tutuksi, saattaa tapahtua dramaattinenkin muutos passiivisesta aktiiviseksi. Nuo roolit eivät tietenkään kerro mitään toisen motiiveista. Passiivinen osapuoli ei aina halua, että toinen tukkii turpansa ja loikkii muualle häiriköimään, vaikkei puhukaan.
Itse olen tutussa ryhmässä passiivisesti aktiivinen: Kun joku kertoo jonkin jutun, olen usein ensimmäisenä kommentoimassa, mutta en itse juurikaan nosta asioita esille. Tuntemattomassa ryhmässä otan usein passiivisen roolin, enkä juurikaan puhele, paitsi jos ryhmä on tarpeeksi pieni. Kahdenkeskisessä kanssakäymisessä olen yleensä aktiivinen: Usein kyselen tutuilta asioita, joita he ovat maininneet, tai että miten viikonloppu meni ja tuon tuollaista small talkia. En ole huomannut muiden kyselevän itseltäni tuollaisia juuri koskaan. Ehkä en kerro itsestäni tarpeeksi asioita, jotta niistä voisi kysellä, tai sitten muut eivät ole tottuneet utelemaan tuollaista.
En useinkaan kerro siitä, mitä olen edellisenä päivänä tehnyt, sillä useimmiten päiväni noudattavat samaa kaavaa. En pysty mainitsemaan mielenkiintoisia asioita, mitä olen internetin ihmemaasta löytänyt, sillä muistini on erittäin huono (ja useinkaan en löydä mitään, sillä en selaile foorumien kaltaisia paikkoja tai muita sellaisia, joissa niihin törmäisi). Ehkä nuo asiat hiukan rajoittavat omasta itsestäni kertomistani: En vain yksinkertaisesti muista kaikkea sitä, mitä ehkä haluaisin jakaa ihmisten kanssa, ja useinkaan ei ole mitään, mitä jakaa. Siispä on helpompi vain jutustella toisen osapuolen asioista ja yhteisistä kursseista, tapahtumista jne.
"Yksityiselämäni" on tuossa mielessä melko individualistista. Muut jakavat asioita, joita itselle tapahtuu tai joita löytää internetistä, vaikkapa hauskoja videoita, kun itselläni ei juuri ole, mitä jakaa. Muilla on jonkinlaista aktiviteettia asunnossaan vieraita varten, kun itselläni ainoa asia, jonka jakaa muiden kanssa, on keskustelu ja shakkilauta. Siispä on helpompaa vain lähteä muualle sosialisoimaan eikä kutsua muita kämppääni. On siis ikään kuin kaksi minää: Sosiaalinen ja aktiivinen sekä omassa kuplassa oleva ja passiivinen.
Kenties jokaisella ihmisellä on jonkinlainen kaksijakoisuus elämässään yksityisen ja julkisen välillä, ja ne peilautuvat sitten sosiaalisiin tilanteisiin aktiivisuutena tai passiivisuutena. Facebookia joka tunti päivittelevä ihminen voi todellisuudessa olla hyvinkin sulkeutunut kommunikoinnissa, kun taas hyvinkin ulospäinsuuntautunut suupaltti saattaa viettää kaiken vapaa-aikansa yksin.
Ajatus karkasi, joten aasinsiltaa hyvään lopetukseen ei ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti