Vapaa tahto

Vapaata tahtoa ei ole. Emme voi päättää mitään itse, ilman minkäänlaisia myötävaikuttimia ympäristöstä. Jos ihminen eristetään mielikuvitusmaailmaan, jossa voi tehdä ihan mitä tahansa ilman vastuuta, ryhtyy hän mahdollisesti moraalisesti arveluttaviin tekoihin. Nimenomaan vastuu on tuo ratkaiseva tekijä: Kaikki, mitä oikeassa elämässä teet, on loppujen lopuksi jäljitettävissä sinuun, ja sinä itse vastaat kaikesta, mitä teet, ja kaikella on seurauksensa.


Siispä jos vapaa tahto on vain illuusio, onkin ristiriitaista väittää, että aikuinen ihminen on täysin vastuussa omista tekemisistään. Toki voidaan kyseenalaistaa, mikä tekee ihmisen, eli mikä osa ihmisestä ottaa ultimaattisen vastuun ja mikä siis viime kädessa valitsee kahden vaihtoehdon välillä juuri sen toisen. Miksi valitset Heinzin kun voisit ottaa Felixin?

Oikeastaan se, mikä olet, on aluksi biokemiallinen coctail vanhempiesi DNA:ta, joka on sikiövaiheessa riippuvainen äidin tavoista, joka lapsena ottaa vaikutteita vanhemmilta, jne jne. Siispä myös aivosi ovat käytännössä muiden tekosia; kaikki periytyy aluksi vanhemmilta ja myöhemmiten ympäristö vaikuttaa identiteettiisi merkittävällä tavalla. Ystävystyitkö koulussa sen öykkäripojan kanssa vain sen takia, että aivokytkentäsi, jotka kehittyivät muiden ehdoilla, määräsivät sen? Jos kyllä, niin tuo "valinta", jonka teit, saattaa johtaa elämäsi aivan eri teille kuin se, jos olisit "valinnut" ystävystyä sen syrjäänvetäytyvän tytön kanssa.

Kaikki on oikeastaan tödennäköisyyksillä pelailua. Kuvitellaan, että elämä on marmorikuula esteradalla. Se, miten kuula lähtee liikkeelle ja millainen se on, on ratkaiseva tekijä, jonka päättävät geenit ja kasvatus. Kenties se hyppää vauhdilla kohti ensimmäistä estettä, tai kaartaa esteen ohi verkkaisesti. Elämässäsi tulee vastaan, tuon alun ennaltamäärätyn suunnan takia, suuri määrä muita tekijöitä, jotka ohjaavat kuulaa milloin minnekin, mutta alku määrää oikeastaan kaiken. Se, mitä seuraa, on täysin riippuvaista lähdöstä. Ehkä kuula ajautuu tuulenpuuskaan, mutta koska se on vahvaa tekoa, ei hurrikaanikaan sitä paljoa hetkauta. Vastaavasti heiveröinen yksilö ajautuu tuulen mukana yhä uudelleen ja uudelleen esteradan kalliomaiselle reunalle lähelle pudotusta.

Tuo malli on melko radikaalinen ja deterministisyydessään melko epäuskottava, mutta siinä on pointti. Vaikka ihmisellä olisikin "sielu", jolla ohjata tuota kuulaa edes jonkin verran, olemme silti suuresti ympäristömme tuotteita. Jos synnyt islamistiseen maahan naisena, olet luultavasti heikommassa asemassa kuin mies yhteisön sääntöjen pakottamana. Siksipä et välttämättä saa koulutusta, etkä siis voi esimerkiksi valita akateemista elämää. Hieman vähemmän kriittinen esimerkki onkin juuri se, mitä valitset kaupasta syömiseksi. Olet rajoittunut siihen, mitä kauppaketjut haluavat tarjota; et voi valita tuotetta, jota kaupoissa ei ole.

Kaikista mielenkiintoisin kysymys onkin se, mitä vapaa tahto itsessään on. Onko ihminen, joka tunteiden viemänä valitsee sen, mitä kunakin päivänä tekee, fiiliksen mukaan, yhtään "vapaampi" kuin sellainen, joka käy läpi kaikki vaihtoehdot, punnitsee niiden haitat ja hyödyt ja päätyy sitten suotuisampaan vaihtoehtoon? Molemmat ovat rajoittuneita, toinen käyttää vain rationaalisuutta, toinen vain emootiota. Ratkaiseva tekijä on se, että kummallakin on vain tietty määrä mahdollisuuksia, joita toteuttaa, sillä he eivät edes ole tietoisia kaikesta, mitä heidän pienen elämänsä ulkopuolella onkaan. Tuskin kovin moni herää tuntien, että nyt tekee mieli bonsai-vaahteran siirapista valmistettua sähkösavuketta, tai että moni edes on tietoinen vaihtoehdosta lähteä reppureissumatkalle, joka johtaisi Australian sademetsien aboriginaaliheimojen tapaamiseen.


Tahto on vapaa, mutta pakollinen?