Olen nyt kirjoitellut tätä päiväkirjamuotoista omien ajatusteni kaatopaikkanakin toimivaa (anti-)sosiaalisen median kuvatusta kokonaisen kuukauden. Se tuntuu pitkältä ajalta, mutta päivääkään ei ole jäänyt väliin. Vastahan eilen aloitin, ajattelen. Mutta aika on samalla sekä vääjäämätön vihollinen että laiska liittolainen.
Katselin huvikseni, minkälaisia juttuja olen kirjoitellut eniten, ja kategorisoin kaikki tiettyihin osioihin avainsanojen perusteella. Päällimmäisenä nousee esiin masentuneisuus, joka on esillä noin kolmasosassa tekstejä, sekä varmasti rivien välissä vieläkin useammassa. Toisena tulee oman ajatusmaailmani ja luonteeni pohdinta (metakognitio?), ja kolmannen sijan jakaa nk. asiapohjaiset aihetekstit ja ihmissuhdeajatukset.
Kirjoittelun ohessa mukaan on tarttunut muutama aktiivinen lukija (tilastoista päätellen), kiitokset teille. Toivottavasti ajatukset, joita suollan näyttöpäätteelleni, hyödyttävät teitä jollain tavalla, oli se tapa sitten huvitus, ajatusten aktivointi, vertaistuki tai jokin muu. Juuri siksi näitä asioita julkisesti puinkin, että jossakin tietoverkon toisessa päässä joku toinenkin pohtii samanlaisia asioita, painii samanlaisten ongelmien kanssa ja etsii vastauksia ja ratkaisuja niihin. Ehkä kykenen auttamaan jollain tasolla, ehkä en. Toki itsekin hyödyn tästä: Ajatukset selkenevät, tunteet purkautuvat, koen itseni tärkeäksi, ja se, että jotakuta kiinnostaa ajatukseni, on rohkaisevaa.
Tämä tulee olemaan luultavasti ainoa tällainen menneiden kirjoitusten ja kirjoitushistorian kaivelu, joten nauttiikaatten tästä. Ja kyllä, aikomuksenani on vieläkin jatkaa vuoden verran, vaikka loppua kohden mentäessä kirjoittaisinkin vain yhden sanan pituisia merkintöjä.
Koska joku muu on aina sanonut asian paremmin, tiivistetymmin, runollisemmin kuin minä itse, on hyvä lopettaa, kerrankin, jonkun muun sanoihin.
Kiitos elämästä, Äiti.
Pari riviä tein kirjaimia tänään.
Siinä kaikki. Olen onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti