Humala

Monet kerrat olen viikonloppuisin tullut näihin aikoihin, tai useasti myöhemmin, kotiin alkoholin vaikutuksen alaisena.  Laskuhumalan turruttamat aivot sekä nopeasti laskenut verensokeri saavat aikaan alakuloisen mielen. Syynä lienee vallitseva inhibitioiden lasku: tunteet nousevat pintaan, kun on yksin ja voi surutta (tai surun kanssa) voivotella omaa henkistä pahoinvointia. Nyt kuitenkin palasin selvin päin, joten tällaista ilmiöitä ei tapahtunut.


Suurin syy, miksi tuon kaltainen on yleistä itselleni, on luultavasti baareissa rymyäminen, kotibileitten jälkeen tuollaista ei ole havaittavissa. Kun on ollut koko illan sosiaalisessa ilmapiirissä, ja nähnyt, miten helposti ihmiset luovat kontakteja (varsinkin miehet naisiin), tulee väistämättä arvoton olo. Alkoholin pitäisi sosialisoida, ja tässäpä sitä jälleen ollaan, tietokoneen ääressä, kellon käydessä mitä lie, pään vielä ollessa sekaisin, yksin. En ihmettele, miksi ihmiset alkoholisoituvat. Kun on yrittänyt kaikkensa vastakkaisen sukupuolen tavoittelussa, aina vain toleranssin kasvaessa, enemmän juoden, yrittäen aina uudestaan, ajautuu helposti siihen, että humalatila tulee itseisarvoksi. Nestemäistä hilpeyttä masennuksen hoitoon. Eikä se masennuskaan huku, se vain uppoaa hetkeksi.

Toki nousuhumala on loistava olotila, ja siihen liittyy myös hienoja muistoja (tai muistamattomuutta), mutta alkoholin glorifiointi ei varmasti auta niitä ihmisiä, jotka eivät siihen halua koskea. Liiankin monet "hyvät tarinat" alkavat sillä, että kertoja kertoo olleensa hiprakassa. Olo tuntuu väkisin ulkopuoliseksi, kun ei voi millään samaistua tarinaan. Se sulkee ihmisiä pois sosiaalisissa tilanteissa. Muutenkin tuntuu oudolta, että hauskanpito tarkoittaa lähes aina alkoholin nauttimista. Tietysti itse myönnän alkoholin vaikutuksen sosiaalisen kitkan poistamisessa (nestemäistä ekstroversiota, jeejee!), ja muutama ihminen on jäänyt elämäni piiriini viinan myötävaikuttamana.

Terveydelliset seikat, varsinkin mielenterveydelliset, ovat ajaneet itseni väliaikaisesti tipattomaksi. Olo tuntuu paremmalta, kun ei tarvitse joka viikonloppu itkeä itseään uneen viinanpirun masentamana. Toki myös morkkiksen ja krapulan poissaolo ovat hyviä syitä olla juomatta, ja aivotoimintakin vilkastuu, kun siellä ei ole liikaa ylimääräistä koko ajan.

Alkoholi on sosiaalinen päihde, niin kuin suurin osa muistakin. Se ei muuta henkilön persoonallisuutta, vaan vahvistaa ja heikentää tiettyjä ominaisuuksia. Siksipä en voi muuttaa omaa introversiotani päissänikään, vaikka se hetkittäin siltä tuntuukin. Eikä minun tarvitsekaan, vaikka sosiaalinen paine olla itsevarma onkin suuri.

Minä olen minä, oli maailma mitä mieltä tahansa.