Dreamer

Huom! Seuraava blogautus sisältää pseudotieteellistä artikulointia. Lukijaa on varoitettu.

Viime yönä näin jälleen sitä samaa unta, joka on toistunut erittäin monta kertaa, mutta josta en ikinä oikein muista yksityiskohtia. Tilanne on aina sama: Olen ruokakaupassa. Etsin jotain, mutten koskaan löydä sitä, tai punnitsen vaihtoehtoja, mutten koskaan osaa päättää. Tapaan outoja ihmisiä, mutta usein olen siellä jonkun tuttuni kanssa, tai joku tuttu tulee vastaan. Usein kuitenkin eksyn muista, ja joudun yksin jatkamaan etsintää.


Jotkin unianalyysit osuvat oikeaan, vaikka ovatkin erittäin epätieteellisiä. Psykoanalyyttisesti on toki mahdollista, että unet peilaavat henkilön olemusta ja psykologista tilaa, mutta todennäköisempää on, että unet ovat vain satunnaisia neuronikytkentöjä aivoissa. Joka tapauksessa jotkut unisanakirjat väittävät, että kaupassa oleminen merkitsee, että henkilö on stressaantunut henkisesti. Se, että ei löydä, mitä etsii, tarkoittaa ratkaisun etsimistä johonkin elämän ongelmaan.

Molemmat noista osuvat oikeaan, ja varsinkin se fakta, että tuo uni on toistunut lähes joka vuosi elämässäni, kertonee jotain mielentilastani. Olen toki kehittynyt ihmisenä valtavasti parin viime vuoden aikana, mutta edelleen oma psyyke viestii sitä, että elämästä puuttuu jotain (nokkelimmat varmaan arvaavat, mistä on kyse). On vain siis jatkettava tuota loppumatonta etsintää.

Kerran muistan unessa päässeeni kassalle asti, maksaneeni löytämäni tuotteen, mutten päässyt ulos kaupasta ennen kuin uni loppui. En muista, mitä löysin, tai mikä sen hinta oli.

Toinen uni, jota usein näen, on se, että olen myöhässä. Myöhästyn bussista, junasta, tapaamisesta, mistä tahansa. Tuollainen on analogia sille, että pelkään missaavani jonkin tärkeän tilaisuuden, tai ahdistusta siitä, että kaikki tilaisuudet ovat jo menneet. Mitään ei ole enää tehtävissä. On vain avutonta, epätoivon sekaista haaveksuntaa, että vielä tulee uusi tilaisuus.

Kun yhdistää nuo kaksi skenaariota ja niiden merkitykset, ymmärtänee jotain sieluni syvimmästä olemuksesta. Etsin jatkuvasti uusia mahdollisuuksia ahdistuen, kun niitä ei löydy, ja peläten, että peli on jo menetetty, että kaikki on loppujen lopuksi turhaa.

20,000 chances I wasted.