Univaje alkaa olla sitä luokkaa, että mikä tahansa vituttaa. Internetin tökkiminen, ruuan tekeminen, naapurien ölinä ja varsinkin opiskelu. Haluaisin nukkua, mutta en vain pysty. Vituttaa, kun tuollaisen takia ajatus ei kulje mihinkään ja kommunikoinnista tulee lähinnä mölähtelyä, kun mitään järkevää ei tule mieleen. Tekisi mieli lojua sängyssä ja antaa edes kehon levätä, vaikka mieli pyörisikin normaaleilla urillaan. Ei vain jaksa jaksaa. Haluan lomalle. Haluan valvoa niin, että en pysy enää pystyssä, ja rojahtaa sitten sängylle ja vain nukkua, nukkua, nukkua. Nukahtamislääkketkään eivät auta. Pitänee vetää viisinkertainen annos, jotta jotakin tapahtuisi. En keksi mitään muuta syytä tälle ärtyneisyydelle ja hitaudelle, vaikkei sitä tiettyä uneliaisuutta olekaan havaittavissa.
Tuntuu taas siltä, että soitin psykologille turhaan. Ei minulla ole mitään sanottavaa. Nyt on hyvä kausi, joten tuntuu hölmöltä mennä istumaan ja yrittämään keksiä, mikä minua vaivaa. Ahdistuskohtauksia en kuitenkaan ymmärrä. Olen jännittänyt uusia sosiaalisia tilanteita lähes aina, mutta ahdistukseen asti ne eivät ole menneet. Siksi olisi mukava tietää, miksi juuri nyt tuo oire on tullut pintaan. Olen jo keksinyt kaikista todennäköisimmän syyn masentuneisuuteeni, mikä sen puhkaisee, ja mikä sen funktio on tässä kognitiivisesti häiriöityneessä pääkopassani. Menneisyydestä olisi tosin hyvä puhua, ja kuulla mielipide näihin teorioihini. Pitää ottaa se A4:n kokoiseksi muodostunut lista kaikista asioista, jotka askarruttavat, mukaani tapaamiseen.
Muutapa tässä ei olekaan. Kuuntelen aggressiivista musiikkia ja yritän saada vitutuskertoimen siedettävälle tasolle ja uneliaisuuden maksimiin.
Turha toivo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti