Psykologi soitti tänään. Sovittiin tapaamisesta. En osannut kertoa puhelimessa mitään järkevää omista ajatusten solmuiluista, joten tyydyin sanomaan vain sen, että minulla on ilmennyt ahdistuskohtauksia, kun aiemmin niitä ei ole ollut. Senkin sanominen oli työn ja tuskan takana. En vain osaa puhua tuntemuksistani. Ääni väristen yritin saada jotakin järjellistä aikaan, mutta olin lukossa. Ajatus harhaili minne sattuu, enkä oikein itsekään tiennyt, miksi alunperin pyysin soittoaikaa. En edes tajunnut, miten paljon tunteita noihin sanoihin, jotka lopulta suustani sain, oli latautunut, ennen kuin sain ne sanotuksi.
En oikein tiedä, kuinka sitten saisin yhtään sen järkevämpää asiaa ulos suustani ihan oikeassa tapaamisessa naamatusten. Kokosin listan aiheita, joista haluaisin puhua, mutta luultavasti en pysty mainitsemaan kaikkia. Ja muutenkin lista on levinnyt liian pitkäksi. Yksi post-it -lappu on nyt täynnä kaikenmaailman harakanvarpaita ja hieroglyfejä asioista, jotka minua askarruttavat, enkä tiedä, mikä niistä olisi kaikista päällimmäisin asia, vallitsevin masennuksen aiheuttaja.
Loppujen lopuksi en ole itsekään perillä siitä, mikä minua oikeasti vaivaa. Tiedän vain lääketieteellisen termin, mutten sitä, mikä tuon sairauden perimmäinen olemus on. Miksi oikeastaan tunnen näin? Miksi en pysty nauttimaan elämästä? Jostakin nuo ihmeelliset tuntemukset ovat peräisin. Onko menneisyys jäänyt loppuelämäkseni pääni sisälle, jossa sieltä peräisin olleet traumat nyt rikkovat kaiken, mihin kosken? Vai ovatko kaikki epäonnistumiseni rakkaudessa vaikuttaneet mieleeni niin, etten pysty toimimaan normaalisti? Vai onko tämä kaikki sittenkin vain yksi piirre minussa, jokin osanen, joka on aina ollut ja tulee aina olemaan? Mieliala aaltoilee joillakin ihmisillä jatkuvasti, ilman masennusta, joten ehkä olen yksi heistä.
Pääni on sekaisin. Ajatukset menevät sekaisin tuntemusten kanssa, enkä tiedä, kuinka olla. Olen väsynyt henkisesti ja fyysisesti. Useimmiten ei tunnu miltään, toisinaan tuntuu paskalta, harvoin tuntuu oikeasti hyvältä.
Miten osaisin selittää sen, miltä minusta tuntuu, kun en itsekään tiedä sitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti