Olen alkanut pikkuhiljaa avautua ihmisenä. Olen uskaltautunut sanomaan vastaan muutamille ystävilleni asioista, joita he ovat lähipäivinä tehneet ja jotka kävivät tunteisiini. Aloin tänään pohtia, olenko itsekäs, jos vaadin ihmisiä muuttamaan käytöstään minun takiani. Tai en itse asiassa vaadi, vaan kerron, jos jokin minua loukkaa, ja pyydän lopettamaan. Tuo on täysin uutta minulle. Olen aina vain sulkeutunut sisääni, pitänyt kaiken vääryyden minua kohtaan omana syynäni, ottanut kaiken paskan vastaan, ja sen seurauksena sitten masistellut.
On vain ennenkuulumatonta, että minullakin on oikeus olla vihainen ja pettynyt ihmisiin. En ole koskaan ollut varsinaisessa riidassa kenenkään kanssa, joten minulla ei ole kokemusta konfliktitilanteista. Nyt, kun olen kohdannut tulkintani mukaan vääryyttä, olen sanonut asiasta, en välttämättä kaikista konstruktiivisimmalla tavalla, mutta kuitenkin saanut asian pois sydämeltäni. Tuo paska fiilis, joka itselleni noista tapauksista tuli, poistui lähes välittömästi, mutta tietyllä tapaa välit ovat menneet hiukan viileämmiksi. Kai tuollainen on sitten normaalia.
Entisen ystäväni kanssa välit menivät todella kiusalliseksi, kun pistin aluksi yhteydenpidon jäihin. Kun sitten tavattiin parin kuukauden tauon jälkeen, olisin halunnut edes anteeksipyynnön myös reaalimaailmassa kaikesta paskasta, mitä hän minun niskaani satoi. Sellaista ei kuitenkaan kuulunut. Ehkäpä tuo oli se lopullinen syy sille, että en jatkanut yhteydenpitoa noiden muutaman tapaamisen jälkeen. Hän ei osoittanut katuvansa tekojaan.
Toisinaan mietin, olenko itse tehnyt vääryyksiä tuttaviani kohtaan niin, ettei toinen ole uskaltautunut sanomaan vastaan. Jotenkin haluan oikeuttaa itselleni sen, että sanon vastaan noista asioista pohtimalla sitä, olenko itse tehnyt jotain vastaavaa toiselle. Tunnen syyllisyyttä siitä, että tunnen siten kuin tunnen, ja uskallan vieläpä väittää vastaankin. Ei siitä pidä tuntea syyllisyyttä. Minullakin on oikeus tunteisiini. En vain ole tottunut tällaiseen. En pidä tästä tunteesta. Enhän minä tässä ole väärin tehnyt.
Vai olenko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti