Päätin tänään, etten lähde bileisiin. Seuraaviin aion kyllä mennä, jos ei ole mitään estettä sille. Huomenna pitää joka tapauksessa herätä aikaisin, ja läheisiä tuttavia ei tuonne olisi tulossa, joten päätin jättää väliin.
Tänään on jälleen vähän hiljaisempi päivä ajatustenjuoksun mielessä. Mitään ei ole tapahtunut. En ole masistellut juurikaan, mikä tarkoittaa sitä, että pitäisi kirjoittaa aiheesta, mutta minulla ei sellaista ole. Siispä muutamia mietteitä, joita olen aiemmin rustaillut ylös.
"En vain ollut löytänyt oikeaa henkilöä. Kommunikaation loppuminen ei ollut minun vikaani." Tämä viittaa siis noihin nettitreffijuttuihin. Usein hyvin (tai huonosti) alkanut keskustelu helposti hiipuu ja lakkaa tarpeeksi kestettyään, ja itse olen, kuten olen maininnut monesti, huono keskustelemaan tekstitse. Tämä tarkoittaa siis sitä, että toisen osapuolen pitää olla parempi tuossa hommassa, jotta juttu luistaisi. Nyt olen löytänyt tuollaisen henkilön, joten enää jää selvitettäväksi, miten homma toimii livenä. Aion ehdottaa tapaamista seuraavassa viestissäni.
"Masennus kytketyy aina johonkin. Esimerkiksi epäitsevarmuuteen, arvottomuuden tunteeseen." Eräs ystäväni kokee kauheaa stressiä opinnoistaan. Hän ei saa aloitetuksi tehtäviä, koska kokee, ettei niistä kuitenkaan mitään tule. Näin ainakin viime vuonna, nykyisin suunta on parempaan. Toinen ystävistäni kokee parisuhteettomuuden valtavana taakkana, ja saatuaan kontaktin johonkuhun on täysin obsessoitunut häneen. Liiankin kanssa, ottaen huomioon, miten kauan hän on toisen tuntenut. Kolmas ystävistäni kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta. Kaikki ovat (tai ovat olleet) jokseenkin masentuneita. En oikein tiedä, kytkeytyykö minun masennukseni parisuhteettomuuteen, vai onko se vain tuon yhteyden jokin ilmenemismuoto. Siitä aion ottaa selvän, jos ammatti-ihmiset osaisivat auttaa.
"Normaalin ja hyväksytyn raja hälvenee, kun ihminen altistetaan tarpeeksi pitkään jollekin arveluttavalle." Kun on tarpeeksi pitkään ulkonäköpaineiden alaisena, alkaa miettiä, että tuollainen minunkin täytyy olla, jotta voin olla ihminen kanssakulkijoiden mielestä. Kun on tarpeeksi kauan selaillut ja kommunikoinut kyynisillä, ulkomaalaisvihaa tihkuvilla foorumeilla, alkaa omaksua joitakin noista normeista itselleen. Kun on ollut koko elämänsä ajan halveksuttu ja aliarvioitu, alkaa itsekin uskoa olevansa sellainen.
"Olen kateellinen onnellisille ihmisille."
Miksi minä en ole sellainen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti