Kaikki on hyvin. En oikeastaan keksi mitään muuta kirjoitettavaa. Elämä tuntuu hyvältä. Voisin valittaa jälleen unettomuudesta, mutta en taida jaksaa. Voisin tuskailla jälleen tulevaa psykologikäyntiä, sitä, miten en varmasti osaa sanoa sanaakaan, että ahdistun varmasti tuona aamuna, mutta olkoon. Voisin nopeasti keksiä jonkin olevinaan nokkelan aiheen, josta kirjoittaa enemmän tai vähemmän asiaa, mutta se ei tunnu oikealta.
Demoni tahtoo puskea hänet pois, mutta en aio antaa sen voittaa. Hänen viestin luettuani mieleeni tuli jälleen, että hän ei ole se oikea™, vaikka eilen vannoin, että näin asia on. Ärsyttävää. Mitä enemmän pidän jostakusta, sitä enemmän työnnän hänet pois.
Alkaa tuntua siltä, että jonkinlainen raja on päivittäisen kirjoittamisen osalta tullut vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti