Vaikuttaisi siltä, että minulla ei ole mitään päivittäistä järkevää kirjoitettavaa. Muutenkin vapaa-aika on kääntynyt päälaelleen: ennen sitä oli yllin kyllin, nyt sitä tuntuu olevan aivan liian vähän. Mikään tuntimäärä ei riitä täyttämään tuota huumaavan tunteen muotoista aukkoa sydämessäni. Obsessio, kompulsio, euforia.
Näihin sanoihin lienen päättävä ainakin tämän "päivittäisen" blogautteluni. Tekstiä tulee silloin kun siltä tuntuu. En aio puida näitä samoja asioita, joita nyt viime postauksissani olen makustellut, sillä se saattaisi olla blogin alkuperäisen tarkoituksen vastaista. Sitten, kun minulla on jotain uutta, jotain alkuperäistä, jotain mielekästä sanottavaa, jatkanen kirjoittamista.
Siispä kiitokseni kaikille, jotka ovat mukanani
pysytelleet tämän noin puolivuotisen matkan. Kehitystä on tapahtunut, vaikka päämäärään (365) ei päästykään. Palailen luultavasti tämän näppäimistön ääreen jälleen, kun joitakin ryppyjä rakkaudessa tapahtuu. Ja niitähän tulee tapahtumaan, näin rationaalisesti ajatellen, vaikka tunteet väittäisivät toista, vaikka olisin kuinka onnellinen hänen kanssaan. Se lienee tosiasia, jota on vaikea hyväksyä tässä vaiheessa ja tässä mielentilassa.
Elämä on välillä ihmeellistä. Valitettavasti tuo "välillä" on todennäköisesti kahden huonomman jakson keskellä, erottamassa nuo kaksi pettymyksellä ja alakulolla täytettyä ajanjaksoa toisistaan.
Paras pessimisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti