torstai 6. maaliskuuta 2014

Hyvä fiilis

Tänään on varsin hyvä päivä. Ei ole ahdistanut yhtään. Olen kenties jo hyväksynyt tosiasiat, ja eilinen ja toissapäiväinen reaktioni vaikuttaa nyt lähinnä naurettavalta. Ystäväni sai minut tajuamaan, miten vähän aikaa olenkaan viettänyt hänen kanssaan, miten tyhmää on haikailla ihmisen perään, jota ei edes tunne. Enkä usko, että kiusallisia hetkiä tulee, vaikka näkisimme samoilla kursseilla ja näin päin pois. Varsinainen "tuomio" tosin tulee vasta huomenna, joten saa nähdä, kuinka reagoin.

Masentunut luokkatoverini, jota avitin fuksivuonna, on ilmeisesti menossa jälleen alamäkeä ja kovaa. Lähetin hänelle viestiä, että olisi mukava istua iltaa pitkästä aikaa, mutta hän semi-torjui tuon ehdotuksen. Semi-torjui tarkoittaen, että hän ei varsinaisesti sanonut ei, mutta ei varsinaisesti myöntynytkään. Kaipa hän sitten lähettää viestiä, kun tuntuu hiukan paremmalta ja siltä, että jaksaisi viettää aikaa ihmisten kanssa. Vaikka kieltäytyminen olisikin tuon sairauden aiheuttamaa, olisi outoa lähettää viestiä uudelleen ja kysyä täysin samaa asiaa. En vain osaa. Tuntuu, että tyrkyttäisin "apuani". Ja onhan siitä toki aikaa, kun viimeksi otin häneen yhteyttä, joten tuollainen yhtäkkinen lähestyminen näyttää lähinnä oudoksuttavalta.

Tämä päivä on mennyt mania-moodissa. Kaikki ihmiset tuntuvat loistavilta, tuntuu, että voisin tehdä mitä vain, että energiaa on vaikka Mount Everestin kiipeämiseen. Tämä johtunee eilisen ahdistuksen katoamisesta ja siitä, että en ollut jaksanut olla sosiaalinen, vaikka pitäisi. Tänään sitten tapasin jälleen paljon tuttavia yliopistolla, mistä ilmeisesti piristyin melkoisesti.

Sosiaalisuus on aina hyvä lääke, vaikka ei aina jaksaisikaan. Jos vain sattuu olemaan paska mieliala, voi toinen osapuoli joutua oikeastaan kaivamalla kaivamaan jutun juurta, sillä jos olen jumiutunut esimerkiksi juurikin tuohon treffattavaani, ei vain yksinkertaisesti pysty ajattelemaan muuta kuin tuota tilannetta. Sama masentuneena: ei vain keksi jutun juurta muusta kuin omasta mielialasta, ja siitä, miten paskalta tuntuu. Toisaalta, kun nuo asiat saa ilmaistuksi, saattaa oma mieli puhdistua jonkin verran, minkä jälkeen on helpompi puhua jostakin muusta. Niin pitäisi tehdä aina, eikä jäädä vellomaan paskaan oloon. Kertoa siitä jollekulle. Niin asian saa pois systeemistä myrkyttämästä mieltä.


Voisin melkein luvata itselleni, että vastaisuudessa tekisin aina noin, mutta lupaukseni ovat hataria.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti